keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Miksi emerituspiispa Eero Huovinen itki onnesta Roomassa?


Jumalan pieni köyhä kantaa valoa


Pääsiäisen alla armon vuonna 2013 sisintäni on puhutellut kaksi asiaa: ensinnäkin; Helsingin emerituspiispan Eero Huovisen voimakkaat tunteet Rooman Galleria Borghesessa maailmankuulun Michelangelo Merisi da Caravaggion Madonna-maalauksen äärellä; toiseksi paavi Franciscuksen valinta yli miljardin ihmisen hengelliseksi johtajaksi ja ihmiskunnan valon kantajaksi.
                                        ¤¤¤
Huovinen kertoi liikuttuneensa kyyneliin vuonna 1606 valmistuneen, kolmimetrisen Caravaggion maalaaman Madonna dei Palafrenierin äärellä ikuisessa kaupungissa.
En ihmettele yhtään; selkäpiissäni värisee ja tunteet nousevat pintaan katsoessani miltei joka reissulla Maltan pääkaupungin Vallettan St.John's Co-Cathedralissa Michelangelon maalausta ¨Johannes Kastajan mestaus¨.
Suuren mestarin siveltimen kuvaama ihminen tai kertomus elää maalauksessa ikuisesti. Katsoja odottaa henkeä pidätellen, milloin kohde räpäyttää silmäänsä.
Michelangelo Caravaggion ristiriitainen, rujo ja yhtä aikaa herkän kaunis elämäntyö puhuttelee yhä miljoonia ihmisiä ympäri maailman. Taiteilijan nimiin ristitään ihmisiä, gallerioita, hevosia, aaseja ja ties mitä; tänäkin päivänä.


                                       ¤¤¤

Hiljaisella viikolla ja pääsiäisen aikaan puhuttelevat erityisesti Michelangelon kuvaama Jeesuksen ja marttyyrien kärsimys; siinä ei ole häivääkään ylevyyttä tai autuutta. Elämä näyttäytyy rosoisena; sellaisena kuin se yleensä on. Sekä uhrin että kiduttajan kärsimys kuvastuvat yhtä inhimillisinä. Toisen, piinatun uhrin kasvoilta kuvastuu suuri hämmennys – toisen, kiduttajan kasvoilta petomainen julmuus.
Caravaggion elämä muistutti omalla tavallaan Kristuksen kärsimystietä. Pian Madonna dei Palafrenierin valmistumisen jälkeen levoton taiteilija tappoi kadun rähinässä miehen ja joutui pakenemaan Maltan saarelle.
                                                     ¤¤¤

Viimeisimpänä työnään ennen pakoa Italiasta, Michelangelo maalasi Napolissa mestariteoksen ¨Jeesuksen ruoskinta¨. Taiteentutkijat ja psykologit arvelevat taiteilijan samaistaneen itsensä Kristus-hahmoon kuvitellessaan oman kohtalonsa, jos jäisi kotimaahansa.
Vaikka Caravaggion tuotanto syntyi ns. vastauskonpuhdistuksen aikana, jolloin katolinen kirkko reagoi voimakkaasti reformaatioliikkeitä vastaan, taiteilijan tuotanto lävisti pyhän hurskauden raudanlujat vaatimukset vaivatta.
Tavallisten, yksinkertaisten kadunmiesten ja –naisten käyttäminen kirkkotaiteessa 1600-luvun alkupuolella oli häväistys vailla vertaa;  ja Tiber-jokeen hukkuneen prostituoidun käyttö Jeesuksen äidin mallina oli pahuuden huippu.

                                                  ¤¤¤

Maailman kenties kuuluisimmassa Madonna-maalauksessa esittäytyvät äiti Maria vasemmalla, edessään nuori (ehkä 3-4 vuotias) Jeesus, oikealla puolella Marian äiti Anna ja…lattialla luikerteleva käärme.
Eero Huovinen kuvasi taide-elämystä Helsingin Sanomissa: ¨Katseeni pysähtyi Marian ja Jeesuksen jalkoihin ja niiden alle jääneeseen käärmeen päähän. Yksityiskohdan takana on vahva kristillisen uskon perinne. Kun Aatami ja Eeva karkotettiin paratiisista, Jumala kirosi käärmeen, viettelijän ja sielunvihollisen. Paljon pahaa vanha vainooja sai historian kuluessa aikaan, mutta kerran nainen ja hänen sukunsa murskasivat käärmeen pään.¨
Raamattunsa lukenut Huovinen antaa arvon katutappelun jälkeen kotimaastaan paenneelle taiteilijalle.
Teologian Michelangelo tunsi, jos kukaan. ¨Caravaggio oli ekumeenisempi kuin korkeat kirkonmiehet. Maalauksessa äidin ja pojan jalat ovat päällekkäin. Maria on ensin vanginnut käärmeen ja sitten hän ohjaa Jeesusta antamaan ratkaisevan painalluksen. Jumalan äiti ja Jumalan poika toimivat yhdessä. Paha sai palkkansa.¨

                                                ¤¤¤

Ihmeellisin sattuma Michelangelo Merisi da Caravaggion elämäntyön ja nykyhetken välillä osuu aivan hiljattain valittuun roomalaiskatolisen kirkon uuteen paaviin, argentiinalaiseen Franciscukseen. Kyseessä on loistava maalaus ¨Pyhä Franciscus meditoi¨, joka nähtiin muutama vuosi sitten Suomessakin Sinebrykoffin taidemuseossa.
Fransiskaanimunkin kaapuun pukeutunut mies tuijottaa maalauksessa pääkalloa ja hiljentää samalla mielensä ikuisuuteen.
Michelangelo maalasi ainakin kaksi Fransiskus Assisilaista kuvaavaa teosta, mutta meditointikuvien aitoudesta väitellään tänäkin päivänä. Yksi työ on varmasti aito, mutta toinen – kaikkein tunnetuin – Rooman Santa Maria della Concnzione-kirkossa oleva työ on paljastunut duplikaatiksi.

                                             ¤¤¤

Uusi paavi Franciscus (twitterissä hän käyttää nimeä Francis) valittiin pääsiäisen 2013 alla Vatikaanissa Michelangelon ehkä kirkkaimman luomuksen – Viimeinen tuomio – freskojen katveessa. Franciscus kertoi toimittajille nimivalinnan taustat. Juuri äänestyksen ratkettua viereinen kardinaali kuiskasi: ¨Älä unohda köyhiä.¨ - Tämä jäi mieleeni. Köyhät. Ajattelin pyhää Franciscus Assisilaista, paavi tilitti mediatilaisuudessa.
Useimmat tietävät tämän 1200-luvulla eläneen fransiskaanisen veljeskunnan perustajan kirkkaan moton: ¨Jos tahdot olla täydellinen, niin mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille. Silloin sinulla on aarre taivaissa.¨

                                            ¤¤¤

Toivon sydämeni pohjasta, että uusi paavi ottaa todesta Fransiskus Assisilaisen - joka käytti nimeä ¨Jumalan pieni köyhä¨ - perinnön ja koko kristikunta seuraa mukana.
 Jos 1,2 miljardia katolista seuraa paavia, ei meillä muillakaan ole nokan koputtamista. Samassa ekumeenisessa veneessä ollaan ja samaan suuntaan soudetaan.
Vastaava päätoimittaja Mikael Pentikäinen, uskonnollisen kodin kasvatti, kirjoitti Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa loistavasti uudesta paavista: ¨Uusi paavi voi olla opissa konservatiivi, mutta elämässä sosiaaliradikaali, joka puolustaa fransiskaaniperinteen mukaisesti sairaita ja köyhiä sekä korostaa jesuiittaperinteen mukaisesti uskaliaita tekoja heidän hyväkseen.¨

                                      ¤¤¤

Franciscus Assisilaisen yli 800 vuotta sitten sepittämä Aurinkolaulu johdattakoon meidät 2010-luvun ihmiset, hyvät ja pahat, pienet ja isot, köyhät ja rikkaat – tasapuolisesti – hiljentymään pääsiäisen suuren sanoman äärelle.

Aurinkolaulu

Korkein, kaikkivaltias, laupias Herra.
Sinun on ylistys ja kirkkaus ja kunnia ja kaikki siunaus.
Sinulle yksin, Korkein, se kuuluu, kukaan ei kelpaa nimeäsi lausumaan.
Ole ylistetty Herrani, kaikkien luotujesi kanssa, varsinkin herramme veli auringon; hän on päivä, jolla meidät valaiset.
Ja hän on kaunis ja säihkyvä suuressa loistossaan.
Sinun kuvaasi hän kantaa, oi Korkein.
Ylistäkööt Sinua, Herrani, sisar kuu ja tähdet,
taivaalle luomasi kirkkaat ja kalliit ja kauniit.
Ylistäkööt Sinua, Herrani, veli tuuli ja ilma ja pilvi ja sees ja säät kaikki, joilla luotujasi pidät yllä.
Ylistäköön Sinua, Herrani, veli tuli, jolla yötä valaiset; hän on ihana ja iloinen ja väkevä ja voimallinen.
Ylistäköön Sinua, Herrani, sisar äitimme maa, joka meitä
ravitsee ja hallitsee ja kantaa kaikki hedelmät ja kirjavat kukat ja yrtit.
Ylistäkööt Sinua, Herrani ne jotka antavat anteeksi rakkaudesta Sinuun.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti