Tommy Hellstenin takavuosien bestseller-kirja Virtahepo olohuoneessa kuvaa loistavasti perheenjäsenten alistuvaa, ahdistuksen täyttämää mukautumista ¨näkymättömään¨ kammoksunnan kohteeseen, narsismihäiriöiseen tai alkoholisoituneeseen isään tai äitiin. Virtahepoon, jonka kaikki tietävät tuvassa asustavan, mutta mistä ei voi hiiskua sanaakaan.
¤¤¤
Nyt Suomi on tämä Impivaarasta hieman modernisoitunut talo, missä asuu virtahepo olohuoneessa. Itäisen naapurin valehtelijoiden klubia muistuttavaa sotapolitiikkaa hyssytellään, vaikka kaikki aavistelevat ja tietävät muuta.
Samalla tavalla Suomen turvallisuuden ainoa realistinen lukko ja ennaltaehkäisevä turva, Pohjois-Atlantin puolustusliitto Nato, koetaan Suomessa hissun kissun kierrettävänä virtahepona. Läntiseen sivilisaatioon halutaan kuulua, mutta ei läntiseen turvallisuuskuvioon, missä lähes kaikki EU-kumppanimme ovat. Odotellaan kaikessa rauhassa kenen käteen jää Musta Pekka, kun kriisi tästä eskaloituu. Tuo tumma kortti on Suomi.
¤¤¤
Jopa arvostettu, ja aivan ansioistaan, tasavallan presidentti Sauli Niinistö haluaa suitsia demokratiaan ehdottomasti kuuluvan turvallisuuspolittisen keskustelun vaalien alla.
Mäntyniemessäkin asustelee Lennu-koiran seurana näkymätön virtahepo, mikä synnytettiin todennäköisesti Niinistön ja naapuri-Putinin tapaamisten aikana. Sordiino on ollut päällä jo hyvän aikaa idänsuhteiden itsevaltiaan Urho Kekkosen tyyliin.
Saamme kuulla vakuutteluja ennen vaaleja ja vaalien jälkeen, että Nato-optio on voimassa ja Suomi voi tehdä ratkaisut aivan itse. Tämä pysyväksi vedetty savuverho kätkee välipuheen (?), mitä ei kansalaisille kerrota. Niinistön aikana, todennäköisesti 12 vuotta, Suomi einäillä näkymin hae Nato-jäsenyyttä.
Nyt vain aika on hieman toinen, eikä Kekkos-kortti välttämättä toimi. Kansalaiset ovat koulutetumpia ja fiksumpia (?) kuin muutama vuosikymmen sitten; ja mikä parasta. He osaavat ajatella, ja ajattelevat, myös aivan itse.
¤¤¤
Pieni historian kertaus tuo vertailupohjaa diplomaattisille ponnistuksille sekä hyväuskoisten hölmöjen vedätykselle, mitä on nähty viimeisen vuoden aikana riittävästi.
Diplomatian farssi häikäilemättömän diktaattorin kynsissä koettiin vuonna 1938 Munchenissa, kun rauhaa janoavien eurooppalaisten valtiomiesten pöydässä istuivat vastapäätä diktaattorit Mussolini ja Hitler.
Brittien pääministeri Neville Chamberlain oli vedonnut ja saanut Churchillin silloisen ¨ystävän¨ Mussolinin sovittelijaksi, kun Hitler himoitsi Itävallan liittämisen (vrt Krim 2014) jälkeen jo Tshekkien sudeetti-saksalaisten alueita (vrt Ukraina).
Pöytään istuivat 1938 syyskuussa (kuin viime vuonna Minsk I:ssä ja tänä vuonna Minsk II:ssa) Britannian Chamberlain, Ranskan Deladier, Italian Ciano ja diktaattori Mussolini sekä valtakunnankansleri Adolf Hitler.
Jos sopimusta ei tulisi, Britannia ja Ranska joutuisivat sotaan Hitlerin Saksaa vastaan tämän jatkaessa I maailmansodan Versaillesin ns. häpeärauhan tahriman Saksan ¨kunnian¨palauttamista aluelaajennuksilla.
¤¤¤
Munchenin sopimus allekirjoitettiin syyskuun lopussa 1938. Kaikki huokasivat helpotuksesta, kun Saksalle luvattiin rivien välissä se, minkä oli jo liittänyt ilman taisteluita eli Itävallan (vrt Krim 2014) ja Hitler takasiallekirjoituksellaan, ettei valloita enää uusia alueita Euroopassa.
Kotiin palannut pääministeri Neville Chamberlain heilutti sopimuspaperia kädessään: ¨Rauha meidän aikanamme!¨.
Aivan samassa hengessä Saksan Merkel ja Ranskan Hollande hymyilivät Minsk II:n jälkeen.
Ei mennyt kuin tovi, niin Hitler pyyhi sopimuspaperilla persiinsä ja liitti oikopäätä Tshekkoslovakian sudeettialueet Saksaan.
Seuraavana keväänä presidentti Hacha lennätettiin neuvottelemaan Saksaan. Presidentiltä kiristettiin koko Tshekkoslovakian liittämistä, muuten valmiina olevat 800 pommikonetta nousevat ja tuhoavat puolet Prahasta. Hacha murtui aamuyöstä ja menetti tajuntansa. Ruiskeita saksalaislääkäreiltä saanut Hacha allekirjoitti hirvittävässä paineessa sopimuspaperit.
Kaksi tuntia myöhemmin Wehrmachtin joukot marssivat Tsekkiin ilman vastarintaa.
¤¤¤
Eurooppa kiehui, mutta vasta Saksan hyökkäys Puolaan 1.9.1939 sekä Hitlerin-Stalinin keskenään keplottelema Puolan jako saivat Britannian ja Ranskan julistamaan sodan Saksalle.
Historiaa ei ymmärretä tai siitä ei opita yhtään mitään.
Itäisen naapurimaamme presidentti käyttäytyy Krimin anastuksen ja Itä-Ukrainan valloitussodan yhteydessä pelottavan samankaltaisesti kuin diktaattori Adolf Hitler toisen maailmansodan aattona.
Vasta lähikuukaudet ja –vuodet näyttävät mihin Minsk II historiassa asettuu. Allekirjoitettiinko MinskissäMunchenin historiallisen vedätyksen toisinto vuonna 2015?.
Uhittelu, jopa ydinaseilla sekä kansan, jopa koululaisten, julmettu propagandistinen käännytys sotauhoon joka tapauksessa näyttää jatkuvan.
Myös hyväuskoisten höynäyttäminen tuntuu olevan uusiutuva luonnonvara.
