Kuin ydinpommi niskaan
Uralin
alueella räjähtänyt meteoriitti osoitti ihmisen paikan maapallolla: tuhannet
ihmiset vammautuivat ydinpommin kaltaisen paineaallon särkiessä taloja ja
ikkunoita.
Mitä
tekevät suuret ja mahta(ile)vat valtiot? Nostavat torrakat tanaan ja
valmistautuvat tuhoamaan maapalloa uhkaavat meteorit ja asteroidit.
Tähän
on tultu. Ihmiset kuvittelevat hallitsevansa kaikkea ja kaikkialla. Valmiiseen
pöytään ja yltiöturvallisuuteen opetetut kuluttajapossut kipittävät
uskollisesti tarjotulle kupille ja uskovat näitä hurskaita vakuutteluja. Valtio
ja yhteiskunta meidät pelastavat pulasta kuin pulasta. Heh.
¤¤¤
En
nyt lähde maalaamaan pirua seinälle enkä toivomaan pahaa, mikä herättäisi
ihmiset ruusuisista unelmista; mutta epäilemättä maapallon ulkopuolelta
posahtava kunnon täräys tekisi terää (jälleen) ja herättäisi kansat
keskittymään olennaiseen.
Kyllä näitä hirvittäviä meteoriittien putoamisia
on sattunut megahistoriassa paljonkin, mutta niin pitkällä aikajanalla, ettei
ihmisen tähdenlennon mittaisella käsityskyvyllä siitä saa tolkkua. Eikä
yhdenkään kunnon tujauksen jälkeen maapallo ole ollut entisellään.
¤¤¤
Venäläiset
heräsivät kehittelemään meteoriittien torjumista ohjusjärjestelmällä ja
Yhdysvaltain avaruushallinto Nasa kehittää uutta varoitusjärjestelmää, jonka on
määrä valmistua vuonna 2015. Niinpä niin. Uralin yllä räjähtänyt meteori oli
niin pieni, ettei siitä saatu etukäteisviitteitä.
Kun
valtamerilaivan kokoinen asteroidi lähestyy vaarallisessa kulmassa maata, ehkä
ehditään varoittaa, mutta kenties sadan miljoonan ihmisen evakuointi on toinen
juttu. Torjuntaohjuksille nauravat naurismaan aidatkin.
Äkkiseltään
nämä ovat ufojuttuja, mutta tarkemmin ajateltuna kukaan kuolevainen ei tiedä,
milloin isompi historiallinen hetki lyö. Tuskin dinosauruksetkaan ehtivät
korvaansa lotkauttaa, kun liitu- ja tertiäärikauden vaihteessa 66 miljoonaa
vuotta sitten Meksikon Chicxulubin tienoille törmännyt asteroidi teki tuhoja
koko maapallolla ja hävitti siinä sivussa dinot sukupuuttoon.
¤¤¤
Nyrkinkokoisia
meteoriitteja sataa tuhansittain joka vuosi maan kamaralle, mutta kertaakaan
suoraan päähän pudonneeseen kuumaan kiveen ei tiedetä kenenkään kuolleen.
Peloiteltu on senkin edestä.
Monilla
paikkakunnilla on vuosisataisia perinnäistietoja jäähän syntyneistä omituisista
avannoista. Paikallishistorian harrastusteni yhteydessä löytyi vuosikymmeniä
vanha valokuva Kuhmalahden Vehkajärveltä. Kymmenien metrien suuruinen pyöreä
avanto ei itsestään synny eikä sitä kukaan tuurallakaan ollut tehnyt.
Suomesta
on löydetty tähän mennessä 13 meteoriittia, joista kuuden nähtiin putoavan.
Jossain päin maailmaa näitä taivaalta tulleita kivi- tai rautameteoriitteja on
osunut jopa autoihin.
Asiantuntijat
arvioivat, että nikkelipitoiset rautameteoriitit sisältävät oliviinia ja
pyrokseeneja - maapallon ydinvaippaa.
¤¤¤
Suomen
tunnetuin meteoriitti iski 77 miljoonaa vuotta sitten Pohjanmaan lakeuksien
keskelle melkoisen montun, liki kolmekymmentä kilometriä pitkän Lappajärven.
Muita
meteoriitin törmäyksen isompia jälkiä löytyy Sääksjärveltä
Pohjois-Satakunnassa, Söderfjärdenistä (Sulva) Vaasassa, Ahvenanmaan
Lumparlandista, Iso-Naakkimasta Savossa sekä tuoreimpina löytöinä Suvasvesi
Savossa, Karikkoselkä Keski-Suomessa sekä uusimpana reilun kymmenen vuoden
takainen Saarijärvi Taivalkoskella.
¤¤¤
Pienet
ja suhteellisen vähäisellä nopeudella maan ilmakehään syöksyvät meteorit
sammuvat jo matkalla; maahan osuessaan ne tekevät vain vähän itseään isomman
kuopan, jonka pohjalta kaukainen vieras löytyy.
Kun
törmäävä kappale on linja-auton tai rahtilaivan kokoinen tai vieläkin suurempi
mötikkä, räjähdysjälkiä jää kuin ydinpommista. Fyysikot naputtelevat
laskimiinsa: kun meteoriitin massa kaksinkertaistuu, liike-energian käy samoin;
mutta nopeuden kaksinkertaistuessa liike-energia nelinkertaistuu. Pidä siinä
sitten Tatjana huivistasi kiinni…
Jorma
Marttala. Kolumni on julkaistu Ylöjärven Uutisissa 27.2.2012.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti