Elämä itse kirjoittaa aina mielikuvituksellisimman tarinan, vaikka paroni vonMünchausen väitti jo 1700-luvulla lentäneensä tykinkuulalla, vierailleensa kuussa kuumailmapallolla, vetäneen itsensä hiuksista ylös suosta sekä saaneensa sormuksen joka tekee hänet näkymättömäksi.
¤¤¤
Tämä tuli todistetuksi reilu vuosi sitten Maltan pienellä sisarsaaarella Gozolla, missä ylitsevuotavan ystävällinen Anthony taikoi puheillaan ummet ja lammet ennen kuin risainen esirippu retkahti eteemme.
¤¤¤
Lentoliput, hyvällä alennuksella, olivat plakkarissa jo puolta vuotta aiemmin. Sitten eksyimme brittiläiselle homeaway-sivustolle ja etsimme sieltä Maltan pääsaaren kyljessä sijaitsevan piskuisen Gozon ja tarkentaen Nadurin kylän vuokrattavatapartementokset.
No, siellähän oli sopiva huoneisto, mistä näkyy Välimerelle hulppeasti. Vähän ihmettelimme, kun pääosa komeista kuvista oli muualta kuin itse residenssistä. Yhdessä kuvassa sentään näkyi siisti keittiö vaaleanpunaisen verhon takaa. Tasokkaaksi mainitusta makuuhuoneesta ei esitteeseen mahtunut kuvaa, mutta pyykinpesukoneen sanottiin olevan tuliterä.
Omistajaan yhteys sivustolta. Maltalla asuva Anthony lähetti oitis tarjouksen: 950 euroa kuukaudessa; kymmenen prosentin deposit eli etumaksu pitäisi kuitenkin pulittaa heti. Mikäs siinä, 95 euroa oli alta aikayksikön Bank of Vallettan tilillä.
¤¤¤
Noh. Kesän aikana Anthonyn sähköpostit sekoilivat ja kerran tuli rankka viruslähetys yhden kuvan mukana, mutta näitähän sattuu. Sitten otin yhteyttä homeaway-sivustonkautta uudelleen Anthonyyn ja ilmoitin saapuvan ’Luftwaffen’ lennon numeron ja laskeutumisajan puolilta päivin.
Anthony lupasi tulla vastaan kentälle ja kertoi ottavansa tervetulopussin mukaan;leipää ja kananmunia ensinälkään kokattavaksi.
Siellähän paksuhkosti syönyt viisikymppinen Anthony odotti nimilapun kanssaLuqan arabifasadisella lentoasemalla; valkoiset hiukset harottivat itään ja etelään.
Vaimo kuiskutteli epäluuloisesti miehen habituksesta, jota täydensi selästä litimärkänä tummuva, jossain elinkaarensa vaiheessa valkeana hohtanut paita.
Hanhenmarssia ukon perässä ulko-ovelle, mihin hän lupasi hakea autonsa. Tulihan se lommoinen ja ruostunut kottero, jonka takapenkille, jalat tömäkästi tiilikasan päällä, ahtautui vaimo toisen matkalaukun kanssa.
Herrat istuivat etupenkillä; minä tavan mukaan harjoitin englanninkielentaitoani. Aina välillä Anthony vilkaisi taustapeilista vaimoa, jonka ilme alkoi muistuttaa matkan edetessä meren takaa nousevaa thunderstormia; mustanpuhuvaa ukkosmyrskyä.
¤¤¤
Näihin aikoihin Maltalla pyöritään vielä 25-30 C-lämpöasteen vaiheilla. Ikkunat olivat auki ja herrat ulkoiluttivat kyynärluutaan rennon oloisesti.
Anthony huomasi, että supatimme ilmastoinnin puutteesta; shafööri sanoi omistavansa maakaasu-Volvon, mutta valitettavasti tämän polttoaineen jakelupisteitä ei Maltalla tähän hätään ollut…
Kottero rämisi ja lullasi kuoppaisilla kaduilla kohti lauttasatamaa, jossa Gozonkanaalin ylittävä autolautta odotti kita ammollaan.
¤¤¤
Nousimme puolen tunnin lauttamatkalla kahvioon nauttimaan saaren erikoisuutta, alkoholitonta Kinnie-yrttijuomaa.
Anthony tuli perästä ja tarjosi vielä mehevät cappuccinot koristeellisella suklaakuorrutuksella.
Katselimme Cominon saarta ja puhelimme turkoosina hohtavasta laguunista ja yksinäisestä hotellista muutaman vakiasukkaan pikkusaarella.
Rempseä vuokraisäntämme vihjasi siinä yhteydessä että hän tarjoaa parin viikon sisällä Maltan pääkaupungissa Vallettassa meille sitten meren rannalla ihanat jalihaisat barbeque - illalliset…
¤¤¤
Lautta ajoi Mggar-sataman aallonmurtajien sivuitse laituriin ja me ahtauduimme autokannen kolossa pirssiin kuin sillit tynnyriin. Vaimo päästi reippaan kauhavalaisen voimasanan, kun jalkaa tungettiin muutaman sentin raosta takapenkille tiilipinon viereen.
Siitä sitten ylös Nadurin kukkuloille. Täällä Anthony nappasi vaimon matkalaukun ja lähti rivakasti lähitalon ovea kohti. Uusittu marmoriportaikko toiseen kerrokseen näytti lupaavalta.
Sitten avattiin ovi; ja loksahti muukin kuin sarana.
Isäntä riensi vetämään sotkuisen vessan, minä bongasin nettikuvassa näkyneen vaalean oviverhon repsottavan keittiöön, missä joka ikinen tarvekalu, kippo ja kappooli eri paria.
Vuokraaja luki ajatuksiamme, ja tarjosi samaan syssyyn vielä yläkerran penthousea.
Palasimme hiljaisina apartementtiin ja sanoin suoraan: emme ota tätä luukkua. Ole hyvä ja vie meidät Xlendin kylään tuttuun spa-hotelliin!
¤¤¤
Anthony kuskasi kiltisti meidät hotellin eteen, mutta ajoi kotteronsa pyytämättä viitisen metriä pääoven ohi, jotta entrë olisi vähän siedettävämpi. Ojensimme hetken aikaan hautomamme munat ja leipäpussin kiitosten kera takaisin, ja paiskasimme kitisevät autonoven kiinni.
Emme liiemmin surreet 95 euron ennakkomaksua, kun kumminkin olimme saaneet kyydin ensin pääsaarelta satamaan ja satamasta kahteen paikkaan Gozolla.
Osittain EU-rahoilla modernisoitava hotelli tarjosi heti kuukauden majoitusta reilulla sesonkialennuksella; samaan hintaan jota ajattelimme maksaa itsepalveluhuoneistostamme.
Lomareissun alku oli parempi kuin yksikään veijariromaani. Me ihmiset teemme sen aivan itse.
