Eppu Normaalin ja Rantajätkien tärinää...

                                

                                Rantajätkien luova tulivuori

       

Värikkään ja paikoitellen kirveellä veistetyn oloisen brändin tietoisesti tai soitannollisten seurojen sivussa huomaamattaan ympärilleen 30 vuodessa rakentanut Rantajätkät ry on saanut merkkivuoden kunniaksi hienon ja sänkipellon säpinöitä elävästi kuvaavan historiikin.

Rantajätkien luova tulivuori on syöksähdellyt tulta, tulikiveä ja hehkuvaa laavaa tasaisin välein. Eikä tämä Ylöjärven Vesuvius osoita laantumisen merkkejä. Päinvastoin.

Jussi Kamunen kiteyttää tilanteen vuonna 2012 näin: ¨Rantajätkien tulevaisuus tulee ehdottomasti pitämään sisällään uusia innovaatioita ja tapahtumia. Juuri nyt yhdistyksellä on niin paljon rautoja tulessa, että niistä kipinöi pakostakin jotain uutta ja juuri meidän näköistämme. Kaikista hommatuista vehkeistä ja toimitiloista huolimatta Rantajätkien vahvuus on monipuolisessa ja aktiivisessa jäsenistössä. Kolmekymmentä vuotta sitten Rantajätkät ry:n perusti yhdeksän jäsentä. Nyt meitä on lähemmäs 50.¨

Tosi kotka

ei vanhene

Rantajätkien ensimmäisen aallon tekijöiden hiukset harmaantuvat, mutta tosi kotkan sydän ei vanhene milloinkaan. Periaate on tuttu jo Mr Adamin ajoista lähtien: uutta putkeen, kun vanha kuolee.

Kulturellin geeniperinnön ryydittämästä musikaalisuudesta kummunnut luova hulluus sytytti Eppu Normaali-nimisen soitannollisen rokkikukkobändin liekkeihin jo 1970-luvun puolivälin vaiheilla; viitisen vuotta ennen Rantajätkien perustamista. Eput nousivat luonnonvoiman tavoin omaan gengreensä. Jatko onkin suomalaista rock-lyriikan ja -musiikin historiaa.

Kuukylää

irvailtiin

Mari Taskisen jämäkällä otteella kokoamasta kirjavien kertomusten kokoelmasta (Tuhtia tärinää jo vuodesta 1982. Rantajätkät ry 2012) löytyvät toiminnan taustalla vahvasti vaikuttaneet tahot. Hattua pitää nostaa Ylöjärven kunnalle ja sittemmin puutarhakaupungille, joka on ymmärtänyt tukea tätä luovan tulivuorensa toimintaa.

Jos nuorison energia olisi mitätöity, padottu ja päästetty holtittomasti valloilleen, Ylöjärveltä saisi hakea ehjiä paikkoja kissojen ja koirien kanssa.

Historiikki nostaa esiin musiikin ja nuorten talkootyön voiman, joka veti parhaimmillaan yli 9000 ihmistä Räikkärock-tapahtumiin; ja takoi samalla Ylöjärveä entistä kirkkaammin Suomen kartalle. Ihmisten tekemä myös Woodstock oli; Atlantin toisella rannalla. Samaan tahtiin sydämet sykkivät niin Takamaalla kuin Saharan tuolla puolen. Joka muuta väittää, valehtelee.

Ajattele suuria; vain taivas on rajana, sanoi Mika Waltari ohjeeksi meille pienille ihmisille.

Eivät Ylöjärven päättäjät pelihousujaan repineet, vaikka nuorisomessuilla 1986 irvailtiin avaruusseikkailujen sytyttämää kunnanpösöjen hybristä: ¨Rantajätkät panostivat messuihin omintakeiseen tapaansa. Mukaan raahattiin muun muassa flipperi ja jukeboksi. Myynnissä oli vinkuvia kumipamppuja ja vesikameroita. Helsingin reissulta ostettu kotiplanetaario sijoitettiin poikien vessaan. WC:n kattoon heijastui tähtitaivas ja samalla kasetilta tuli huonosti suomea puhujan selostajan kertomus tähtitaivaasta. Ainakin Rantajätkiä itseään se huvitti suunnattomasti. Siihen aikaan Ylöjärvelle suunniteltiin avaruuskeskusta, ja planetaario oli irvailu siihen suuntaan. Avaruuskeskus jäi rakentamatta, mutta suunnitelmista muistoksi on jäänyt muun muassa Kuukuja Teivossa.¨

Avo-Warre

ja lehmänsarvet

Rantajätkien 30-vuotinen ’sota’ on saanut historiikissa ansaitsemansa kulttuurihistoriallisen arvon. Paripalstainen taitto toimii hyvin. Sinällään kuvitus on varsin onnistunut; itse olisin sijoittanut perään vielä muutaman kymmenen sivun historiallisen kuva-albumin; tavaraa varmaan kenkälaatikoiden pojille on kertynyt ja nyttemmin sähköisiin värkkeihin.

Uskon kuin pukki sarviinsa, että Rantajätkistä kuullaan vielä ainakin seuraavat 30 vuotta. Sen jälkeen vietetäänkin vuonna 2082 satavuotiset sembalot.

Rantajätkien kulkupeli tosin seitsemänkymmenen vuoden kuluttua voi olla vähän toisenlainen kuin heti perustamisen jälkeen 1983 hankittu avo-Warre.

¨Farmari-Warre ei ollutkaan mikään ihan vaatimaton menopeli, sillä vakiovarusteisiin kuuluivat sukset, muovipulkka, lehmänsarvet ja karjaraudat. Katolle pääsi oikeita tikapuita pitkin ja tuulilasit pestiin vesihanasta vääntämällä. Koko komeus oli viimeistelty hopeanvärisellä kiuasmaalilla ja väriä toivat muropaketeista saksitut rekisterikilvet. Menopelillä päästiin Helsinkiin asti, kunnes poliisi kirjoitti sakkolapun, jossa oli erikseen ¨poistettavat osat¨- lista. Ja se lista oli pitkä.¨

EBC jarrulevyt- ja palat EBC laatujarrut edullisesti Mamasanilta! Erittäin hyvä hintalaatusuhde, laatutuote tarvikkeiden hinnalla.

Jorma Marttala

tietokirjailija