Kanoottinaisen flanellit

Pirkanmaa ja erityisesti Kurun seudun Aurejoki, Haukkajoki, Keihäsjoki, Sikkilänjoki ja Sipsiönjoki tarjoavat oivallisia kohteita kaiken tasoisille melonnan harrastajille.

Ei ole ihme, että Virroilta Tampereen kautta Kokemäenjoelle ensimmäisen kerran 1800-luvun lopussa melonut tohtori August Ramsay ihasteli näillä vesillä kulkiessaan häiriötöntä elämää; miten luonnontaulut avautuivat uudella, yksitoikkoisuuden haihduttavalla tavalla.

                                          ¤¤¤

Luonnonkaunis, parinkymmenen kilometrin mittainen Haukkajoen erämaareitti tarjoaa Kurunlahden - Kuusijärven - Ruoveden välillä melonnan vihreämmällekin harrastajalle hyvän vaihtoehdon.

Kurun Aurejärvestä avautuva nelisenkymmentä kilometriä pitkä melontareitti puolestaan kaartelee Petäjäjärven, Vehojärven, Ruojärven ja Leppäsjärven kautta Kyrösjärvelle.

Reitiltä löytyy toistakymmentä haastavaa koskiosuutta. Tänne ei aloittelijan kannata lähteä eskimokäännöksiään harjoittelemaan.

Koskien pärskeitä tarjoaa myös Keihäsjoen reitti, joka alkaa Kurun Puntosjärvestä ja jatkuu Riuttasjärvestä Keihäsjärven kautta Kurunlahteen saakka.

Pääasiassa järvireittinä melottavalle Sikkilänjoelle pääsee hyvin Kurun-Juhtimäen maantiesillalta tai Perijärven alueelta, josta vettä riittää Parkkuunlahteen saakka useimmiten koko kesän.

Kurun Liesjärven Kettulammelta lähtevälle Sipsiönjoen reitille osuu seitsemän koskea. Noin 30 kilometrin reitillä meloja saa koskitaipaleiden lisäksi hyvän annoksen korpi-, kulttuuri- ja järvimaisemaa.

                                          ¤¤¤

Pirkanmaalta löytyy useita melontaseuroja tai ainakin läheltä liippaavaa toimintaa. Värikkäimmästä päästä lienee Ketuntassu ry, joka levittää seikkailukasvatusta ja elämyspedagogiikan ilosanomaa.

Muita pirkanmaalaisia seuroja ovat ainakin Melamekot ja Nokian Melojat, Kajak, Wihuri ja Taivaltajat Tampereelta.

Ylöjärvellä melonnan lippua pitävät korkealla mm. Antaverkassa toimivat olympia- ja MM-tasolla melonut Jyrki Hakala sekä SM-tason meloja Marja Hakala.

                                             ¤¤¤

                                    

Pirkanmaan vesillä liikkui myös tohtori August Ramsay kanootteineen, kun Suomen koskireittejä markkinoitiin ensimmäistä kertaa saksalaisille ja englantilaisille melontaretkeilijöille reilut sata vuotta sitten.

Suomen ensimmäinen kanoottiretkeilyn opaskirjanen vuodelta 1890 onkin kävelyyn ja melontaan aikoinaan perusteellisesti hurahtaneen Ramsayn käsialaa.

Jalkapatikassa kulkijoita oli menneen ajan Suomi väärällään, mutta kanootti tarjosi kunnon jysäyksen. Saimaan rannalla päivystäneen mökin akan leuat loksahtivat lähes sijoiltaan, kun järven selältä saapui tuulimyllyn siivillä varustautuneita ihmisiä kahlaamassa vyötäisiään myöten vedessä.

Rautalammilla kirkkoveneissä istuneet naiset voivottelivat kanootin nähdessään ’tuollaisia inhottavia aikuisten itsepäisiä hukuttautumisyrityksiä’.

                                            ¤¤¤

Rauhallisia kanoottiretkiä vaalinut Ramsay kauhisteli miesten isokauluksisia ja lyhythihaisia trikoopaitoja, joita kilpasoutajat harrastivat ja joilla keikaroitiin kaupunkien satamalaitureilla.

Matkailijan ei ollut syytä näytellä käsivarsiensa lihaksia, vaan suojella itsensä auringon paahteelta. Kunnon kanoottimiehen vaatetukseen kuuluivat polvihousujen ja nutun lisäksi väljä flanellipaita, solmittu kaulaliina ja rintatasku nenäliinaa varten. Väri mielen mukaan.

                                             ¤¤¤

Kanoottinaisen asuksi Ramsay suositteli päällyspaitaa ja lyhyttä flanellihametta sekä keveitä ja mukavia alusvaatteita kertavaihtamista varten.

Saali oli naisille välttämätön varustus yhtä lailla kuin helapääpuukko vyölle.

                                              ¤¤¤

Kanoottimatkailijaa kehotettiin pitämään mukana vain kevyet eväät. Ruokatarpeita löytyi riittämiin kestikievareista ja taloista matkan varrelta. Juomisessa piti olla tarkkana eikä joka lähteestä pitänyt missään tapauksessa hörpätä. Puoli sitruunaa riitti sammuttamaan janon pitkäksi ajaksi.

Ramsay oli reissuillaan havainnut, että majapaikkojen hygieniatasossa ja matkailijoiden ruokatarpeiden huoltamisessa oli suuria eroja Itä- ja Länsi-Suomen välillä.

Vaikka idässä kanoottiretkeläiselle tarjottiin talon parasta huonetta, Ramsay suositteli siirtymistä oikopäätä aittaan tai latoon. Talon vuoteissa kun kuhisi jo valmiiksi oma eliökuntansa.

Sen sijaan läntisessä Suomessa matkailija saattoi huoletta asettua levolle huoneissa, joiden vuoteissa oli puhtaat ja valkeat lakanat.

                                                 ¤¤¤

Idän ja lännen vertailun huipensi ruokatarjoilu. Kun retkeilijä joutui köyhemmässä idässä tyytymään hapanleipään, suolakalaan ja piimään, oli Hämeen ja Kokemäenjoen vesistöjen taloissa kanoottimatkalaisille tarjolla kahvia ja teetä ilman eri pyyntöä.