Ludvig VI Paksu & kumppanit

Historia tarjoaa Pandoran lippaasta hauskoja(kin) vertailukohtia nykypäivän reippaaseen elämän poljentoon, jota sävyttävät poliitikkojen ja valtiomiesten pönäköinä junnaavat esiintymiset, viralliset nimet ja tittelit.

Kun televisiota ja muuta massamediaa ei ollut, kansa siivitti mielikuvituksensa lentoon, kuten ranskalaiset nimittämällä 1100-luvun alussa muhkeamuotoisen ja herkkuja ahmivan kuninkaansa Ludvig VI Paksuksi.

                                          ¤¤¤

Ranskan kansallisen yhtenäisyyden ensiaskeleet ottaneen Ludvig VI Paksun jälkeen vallan kahvassa jatkoivat Kapetingi-suvun Filip IV Kaunis ja sekä Ludvig X Itsepäinen.

Saksaa ovat hallinneet aikojen saatossa Kaarle Paksu, Ludvig Lapsi sekä Henrik I Linnustaja. Intohimoinen metsästäjä oli korjaamassa linnunmetsästysverkkojaan saadessaan tiedon kuninkaan pestistä.

Ennen kuin Ylä-Burgundi liitettiin Saksan keisarikuntaan, hallitsijan viittaa kantoivat Konrad Rauhallinen sekä Rudolf III Laiska, jolla ei pitkästä valtakaudestaan huolimatta riittänyt tarmoa kuningaskunnan säilyttämiseen.

Espanjan valtaistuimella hääri Sanko III Suuri, jota seurasivat Sanko VII Vahva ja Alfons II Siveä. Naapurimaan Portugalin päällepäsmäreitä olivat 1000-luvun alussa kuningas Henrik Burgundilainen ja Pedro I Ankara.

Historian lehdille piirsi nimensä Kyproksessakin vaikuttanut Juhana I Äpärä. Eipä nimi välttämättä ihmistä pahenna, jos ei ihminen nimeään.

                                                ¤¤¤

Jälkikirjoitukset eivät ole selventäneet, mitä anglosaksien kuninkaana tuhat vuotta sitten häärännyt Ethelred II Neuvoton tuumasi lisänimestään.

Tosiasiassa nimi lienee viisisataa vuotta myöhemmin vääntynyt käännösvirheen seurauksena. Todellisempi nimi olisi ollut Ethelred II Pahaneuvo, koska kymmenvuotiaana valtaan nousseen pojan äidin kerrottiin järjestäneen velipuolen, kuningas Edvard Marttyyrin salamurhan.

Ethelred taisteli viikinkejä vastaan huonolla menestyksellä, mutta järjesti siitä huolimatta Englantiin muuttaneiden tanskalaisten joukkomurhan. Tämä johti Tanskan kuninkaan Sven Haaraparran hyökkäykseen ja Englannin valloitukseen.

Ethelred II Neuvoton pääsi muuttamaan takaisin Englantiin vasta Sven Haaraparran kuoltua. Valtaistuimelle nousi komealta kalskahtavan nimen kera Edmund II Rautakylki.

                                              ¤¤¤

                                           

Norjassa hallitsijan viittaa ovat kantaneet 1000-luvun molemmin puolin Erik Verikirves, Harald Harmaaturkki, Olavi Paksu, Olavi Pyhä, Maunu Paljasjalka, Inge Kyyryselkä sekä Sigurd Suu.

Parisataa vuotta myöhemmin vallan kahvassa keikkui Erik Papinvihaaja.

Ruotsissa ensimmäisen vuosituhannen vaihdetta juhli pontevasti Olavi Sylikuningas, jota seurasivat Uhraaja-Sven, Olavi Niemikuningas sekä Erik Ikäonni.

                                                ¤¤¤

Naapurimaiden hallitsijoiden värikästä nimilitaniaa löytyy lisääkin; kuten Tanskan kuningas Harald Sinihammas, joka hallitsi myös Norjaa vuoteen 986 jKr saakka. Alueiden hallitsijoissa vaikuttivat ennen ja jälkeen myös Sigurd Käärmeensilmä, Sven Kaksiparta sekä Erik Ikihyvä.

Vahvimman jäljen historiaan jätti kuitenkin kuningas Harald. Lisänimi Sinihammas annettiin sumeilematta Haraldin huonokuntoisista, tummuneista hampaista. Hampaat eivät kuitenkaan haitanneet tahtia, kun uskoon vuonna 965 tullut Harald teki kristinuskosta Tanskan virallisen uskonnon ja muutti Jellingin riimukivet kristillisiksi muistomerkeiksi vanhempiensa Gormian ja Thyrean muistoksi.

Pohjoiset alkujumalat ja taikojen maailma vetivät kuitenkin pidemmän korren ja Harald Sinihammas sai kansaltaan kenkää. Kristinusko valloitti Tanskan ja Norjan vasta sata vuotta myöhemmin.

Muinaisen kuninkaan muisto haalentui lähes tuhat vuotta, kunnes bittinikkarit ja muu tietotekniikaväki keksivät nimittää langattoman tiedonsiirtotekniikan - Bluetoothin - Harald Sinihampaan mukaan.