Sateenkaaren tuolla puolen

Lauri Pohjanpää loi hienoviritteisen ilmaisun sateenkaarelle, joka yhdistää maailman kaikkien ihmisten kokemuskirjoa aikojen alusta saakka:

Pisaran laulu

Olin kirkas. Pois olin tuokiossa ­–

meren helmaan heityin mitattomaan.

Minä onnellinen!

Sain auringossa ma hetken kuvastaa

taivaan ja maan.

¤¤¤

Sydänsuvella sateenkaarta ei voi havaita keskipäivän vaiheilla, koska aurinko vaeltaa silloin liian korkealla ja spektrin värit hehkuvat horisontin alapuolella. Heinäkuun puolivälin jälkeen auringon säteet taittuvat taas sateenkaareen horisontin yläpuolella.

Koskenniemi oli varmaan mytologiansa lukenut.

Suomalaisessa tarustossa sateenkaarta pidettiin Ukkojumalan jousena, jolla tämä ampui salamoita ja valtavia kivenjärkäleitä.

Kreikan mytologiassa sateenkaaren siivekäs jumalatar Iris laskeutui Merkuriuksen sauva kädessä Olympokselta välittämään Zeuksen ja Heran käskyjä.

Kimalteleviin kastepisaroihin pukeutunut sateenkaaren jumalatar Iris jätti nimensä ihmisen silmän värikalvoon ja kukkiin, kuten kurjenmiekkaan.

Jaavan vanhoissa myyteissä sateenkaari kuvattiin kaksipäiseksi käärmeeksi, jonka toinen pää imee vettä pohjoisesta merestä ja toinen sylkee sen eteläiseen mereen.

Perun inkat liittivät sateenkaaren pyhään aurinkoon, mistä syntyi kuninkaiden vaakuna- ja tunnuskuvio. Kiinalaiset yhdistivät sateenkaaren elämää ylläpitävään yhteyteen - jiniin ja jangiin.

Tavalla tai toisella esihistorian ihmiset ovat aina yhdistäneet sateenkaaren ihmisten ja jumalien yhdyssillaksi. Myös Raamattu kuvaa tämän halo- ja valoilmiön Jumalan ja ihmisen välisenä merkkinä.

Kuun ympärille syntyy myös sateenkaari, jossa on auringon sateenkaaren spektri; näitä värejä ihmissilmä ei pysty heikossa kuunvalossa erottamaan.

                                                     ¤¤¤

Kristillisessä symboliikassa lähestytään jo aavistuksen verran tieteellistä perustaa, joka liittyy sateenkaaren syntyyn ukkosmyrskyjen ja rankkasateiden jälkeen.

Keskiajalla sateenkaaren päävärit olivat vedenpaisumukseen viittaava sininen, maailmanloppua merkitsevä punainen ja uutta maata tarkoittava vihreä.

Yhden tulkinnan mukaan värikirjo syntyi seitsemän sakramentin mukaan tai Pyhän Hengen seitsemän lahjan vertauskuvana. Taivaan ja maan sovintoa kuvaavana Maria-symbolina sateenkaari avaa toivoa elämään.

Raamatussa sateenkaari kuvataan Jumalan liiton merkkinä ja todisteena, ettei vedenpaisumus enää hukuta luomakuntaa.

                                               ¤¤¤

Kun sateenkaaresta riisutaan mytologian ja uskontosymboliikan ainekset, tullaan tieteen tekijöiden kentälle ja lähihistoriaan.

Hyvässä seniori-iässä muistellaan vuoden 1967 hiostavan kuumaa hippikesää ja maailman rakkautta raikaavaa sateenkaarikansaa vellomassa festarihistorian ensimmäisiä sydämenlyöntejä.

Ilmakehän ilmiöistä Meteorologica-nimitystä käyttänyt Aristoteles päätteli jo noin 350 vuotta ennen ajanlaskumme alkua, että sateenkaari syntyy valon heijastuessa pilvestä.

                                               ¤¤¤

Sateenkaaret ovat aina saman kokoisia, ja niitä voi hyvässä lykyssä ilmestyä kaksikin taivasta koristamaan; joko ehjänä kaarena tai pieninä osina.

Nykyaika osaa vetää sateenkaari-ilmiön ydinfysiikkaan saakka, mutta pohjimmaltaan hienon värispektaakkelin synty on selkeä: valonsäteen kulkusuunta muuttuu auringonvalon osuessa sadepisaran pintaan.

Valonsäteen osuessa vesipisaran sisäpintaan, se heijastuu kuin peilistä ja siirtyessään pois tiheämmästä aineesta harvempaan, se taittuu toisen kerran.

Sateenkaari syntyy vastapäätä aurinko ja värit heijastelevat valon aallonpituutta: kaaren ulkoreunaa värjäävä punainen taittuu vähiten ja sisäreunan viloletti eniten. Näiden väliin jäävät oranssi, keltainen, vihreä ja sininen.

Mitä isommat sadepisarat taivaalta putoilevat, sitä kirkkaampi sateenkaaren värikirjo ihmisten ihailtavaksi avautuu.

                                              ¤¤¤

Sateenkaari on aikojen alusta lähtien yhdistetty toiveikkuuteen suuremmasta voimasta, ikuisen rauhan ja rakkauden maasta; toisin sanoen – haaveiden maasta; sillasta paratiisiin.

Inuiitit kielsivät viheltämisen sateenkaarelle, saamelaiset uskoivat sateenkaaren tuovat rauhaa riitoihin, Afrikan bantut ja Arizonan intiaanit pitivät sateenkaarta myrskyt ja muut vaarat pois lakaisevana ilmiönä.

Germaanisissa kansantarinoissa maalataan hienosti sateenkaari paletiksi, jolla taivaan ja maan Luoja väritti linnut.

                                                 ¤¤¤

Usko Kemppi suomensi tyylikkäästi 1900-luvun kenties suosituimman musiikkikappaleen, Harold Arlemin elokuvaan Ihmemaa Oz säveltämän ja E.Y.Harburgin sanoittaman Over the Rainbow – Sateenkaaren tuolla puolen, joka siivittää meidät lempeisiin askeleisiin ja ajatuksiin kauniissa kesässä.

…Sateenkaari vie maahan, satujen;

pois häipyy kaikki surut, huolet, kaiken kauniin antaa siellä

sulle voisin. Kerran mä siitä laulun kuulin ja uskoin sen…