Pirkanmaa
ja erityisesti Kurun seudun Aurejoki, Haukkajoki, Keihäsjoki, Sikkilänjoki ja
Sipsiönjoki tarjoavat oivallisia kohteita kaiken tasoisille melonnan
harrastajille.
Ei
ole ihme, että Virroilta Tampereen kautta Kokemäenjoelle ensimmäisen kerran
1800-luvun lopussa melonut tohtori August Ramsay ihasteli näillä vesillä
kulkiessaan häiriötöntä elämää; miten luonnontaulut avautuivat uudella,
yksitoikkoisuuden haihduttavalla tavalla.
¤¤¤
Luonnonkaunis,
parinkymmenen kilometrin mittainen Haukkajoen erämaareitti tarjoaa Kurunlahden
- Kuusijärven - Ruoveden välillä melonnan vihreämmällekin harrastajalle hyvän vaihtoehdon.
Kurun
Aurejärvestä avautuva nelisenkymmentä kilometriä pitkä melontareitti puolestaan
kaartelee Petäjäjärven, Vehojärven, Ruojärven ja Leppäsjärven kautta Kyrösjärvelle.
Reitiltä
löytyy toistakymmentä haastavaa koskiosuutta. Tänne ei aloittelijan kannata
lähteä eskimokäännöksiään harjoittelemaan.
Koskien
pärskeitä tarjoaa myös Keihäsjoen reitti, joka alkaa Kurun Puntosjärvestä ja
jatkuu Riuttasjärvestä Keihäsjärven kautta Kurunlahteen saakka.
Pääasiassa
järvireittinä melottavalle Sikkilänjoelle pääsee hyvin Kurun-Juhtimäen maantiesillalta
tai Perijärven alueelta, josta vettä riittää Parkkuunlahteen saakka useimmiten
koko kesän.
Kurun
Liesjärven Kettulammelta lähtevälle Sipsiönjoen reitille osuu seitsemän koskea.
Noin 30 kilometrin reitillä meloja saa koskitaipaleiden lisäksi hyvän annoksen
korpi-, kulttuuri- ja järvimaisemaa.
¤¤¤
Pirkanmaalta
löytyy useita melontaseuroja tai ainakin läheltä liippaavaa toimintaa.
Värikkäimmästä päästä lienee Ketuntassu ry, joka levittää seikkailukasvatusta
ja elämyspedagogiikan ilosanomaa.
Muita
pirkanmaalaisia seuroja ovat ainakin Melamekot ja Nokian Melojat, Kajak, Wihuri
ja Taivaltajat Tampereelta.
Ylöjärvellä
melonnan lippua pitävät korkealla mm. Antaverkassa toimivat olympia- ja MM-tasolla
melonut Jyrki Hakala sekä SM-tason meloja Marja Hakala.
¤¤¤
Pirkanmaan
vesillä liikkui myös tohtori August Ramsay kanootteineen, kun Suomen
koskireittejä markkinoitiin ensimmäistä kertaa saksalaisille ja
englantilaisille melontaretkeilijöille reilut sata vuotta sitten.
Suomen
ensimmäinen kanoottiretkeilyn opaskirjanen vuodelta 1890 onkin kävelyyn ja
melontaan aikoinaan perusteellisesti hurahtaneen Ramsayn käsialaa.
Jalkapatikassa
kulkijoita oli menneen ajan Suomi väärällään, mutta kanootti tarjosi kunnon
jysäyksen. Saimaan rannalla päivystäneen mökin akan leuat loksahtivat lähes
sijoiltaan, kun järven selältä saapui tuulimyllyn siivillä varustautuneita
ihmisiä kahlaamassa vyötäisiään myöten vedessä.
Rautalammilla
kirkkoveneissä istuneet naiset voivottelivat kanootin nähdessään ’tuollaisia
inhottavia aikuisten itsepäisiä hukuttautumisyrityksiä’.
¤¤¤
Rauhallisia
kanoottiretkiä vaalinut Ramsay kauhisteli miesten isokauluksisia ja lyhythihaisia
trikoopaitoja, joita kilpasoutajat harrastivat ja joilla keikaroitiin
kaupunkien satamalaitureilla.
Matkailijan
ei ollut syytä näytellä käsivarsiensa lihaksia, vaan suojella itsensä auringon
paahteelta. Kunnon kanoottimiehen vaatetukseen kuuluivat polvihousujen ja nutun
lisäksi väljä flanellipaita, solmittu kaulaliina ja rintatasku nenäliinaa
varten. Väri mielen mukaan.
¤¤¤
Kanoottinaisen
asuksi Ramsay suositteli päällyspaitaa ja lyhyttä flanellihametta sekä keveitä
ja mukavia alusvaatteita kertavaihtamista varten.
Saali
oli naisille välttämätön varustus yhtä lailla kuin helapääpuukko vyölle.
¤¤¤
Kanoottimatkailijaa
kehotettiin pitämään mukana vain kevyet eväät. Ruokatarpeita löytyi riittämiin
kestikievareista ja taloista matkan varrelta. Juomisessa piti olla tarkkana
eikä joka lähteestä pitänyt missään tapauksessa hörpätä. Puoli sitruunaa riitti
sammuttamaan janon pitkäksi ajaksi.
Ramsay
oli reissuillaan havainnut, että majapaikkojen hygieniatasossa ja
matkailijoiden ruokatarpeiden huoltamisessa oli suuria eroja Itä- ja
Länsi-Suomen välillä.
Vaikka
idässä kanoottiretkeläiselle tarjottiin talon parasta huonetta, Ramsay
suositteli siirtymistä oikopäätä aittaan tai latoon. Talon vuoteissa kun kuhisi
jo valmiiksi oma eliökuntansa.
Sen
sijaan läntisessä Suomessa matkailija saattoi huoletta asettua levolle huoneissa,
joiden vuoteissa oli puhtaat ja valkeat lakanat.
¤¤¤
Idän
ja lännen vertailun huipensi ruokatarjoilu. Kun retkeilijä joutui köyhemmässä
idässä tyytymään hapanleipään, suolakalaan ja piimään, oli Hämeen ja
Kokemäenjoen vesistöjen taloissa kanoottimatkalaisille tarjolla kahvia ja teetä
ilman eri pyyntöä.