Elämän
perusprinsiippeihin kannatta silloin tällöin uhrata pari ajatuksen säiettä;
voipi aurinko paistaa kohta kirkkaammin mustimmankin pilviverhon hopeareunuksen
takaa.
Oivallukset,
ideat, ihmisen kasvu ja satunnaiset hyppäykset henkisessä kehityskaaressa
ylöspäin (mieluusti näin päin) tapahtuvat ihmisillä eri rytmeissä. Minä olen
seitsemän vuoden periodien mies. Sen elämä on opettanut, jos ei muuta.
¤¤¤
Mitään
Buddhan valaistumista en ole kokenut. Sen sijaan aloin tammikuussa jälleen
vähän määrätietoisemmin kuntoilemaan ja venyttelemään määrätietoisesti
lihaksiani; ilman stressiä, vähäisintäkään painetta, mutta säännöllisesti
raksuttaen kuin kultakello. Nuorempana olen pitänyt paljonkin fyysisistä
koetuksista, kuten Utsjoki-Hanko pyöräilyistä ynnä muista haasteista.
Tämän
kevätkauden ponnistusten jäljet huomaan huhtikuun puolivälissä. Muutamat sadat
hiihtokilometrit ja jokapäiväinen (on rospuuttopäivoäkin) seitsemän kilometrin
hikinen kävelylenkki raikkaassa maalaismaisemassa ovat tehneet minulle ihmeitä;
ei sitä välttämättä ulospäin huomaa kuin lievänä kiinteytymisenä, mutta
henkinen ämpäri täyttyy joka ikinen päivä ja siitä liitän käteni joka ilta
nöyränä poikana ristiin.
¤¤¤
Olen
aina; 65-ikävuodestani ainakin 55-vuotta ollut kiinnostunut ihmisen henkisestä
kehityksestä. Oikeastaan vuodesta 1957, jolloin kymmenvuotiaana kloppina luin
Sir Edmund Hillaryn kirjan Mount
Everestin valloitus.
Siitä
päähäni iskostui ajatus, että ihmisen tulee tavoitella suuria asioita
elämässään. Kilvoitella henkisesti Himalajan huipulle saakka niillä voimilla,
jotka elämä antaa kun ne alttiina vastaanottaa.
Sir
Edmund on ollut hieno esikuva.
Toinen
kautta vuosien, vaikeidenkin, lävitse tietäni viitoittanut ja valaissut henkilö
on chileläinen Nobel-runoilija Pablo Neruda, joka juuri kaivettiin haudan
levosta uudelleen tutkittavaksi Chilen sotilasjuntan mahdollisesti järjestämän
myrkyttämisen selvittämiseksi.
Neruda
ohjeisti ideologiseen taisteluun ihmisiä, mutta minä en ideologien veneessä ole
ikinä viihtynyt – otin oman henkisen elämäni ohjenuoraksi henkiveljen Pablon
säkeet:
¨Iske
kitarasi tuleen ja kohota se palavana. Siinä on sinulle lippu!¨
¤¤¤
On
hienoa huomata vanhemmiten seniori-iässä, kun kaikki on hyvin terveyttä myöten
ja miten itse elämä palkitsee uurastajan.
En
olisi katkera vaikka tämänpäiväinen 17.4 lentoni Zürichiin päättyisi
murskaantumiseen maan kamaraan. Kummallista, että Zorbaksen tavoin nousen
koneeseen, laivaan, autoon levollisin mielin: en toivo mitään; en pelkää
mitään.
Tiedän,
että matkani lopullinen finaali on jo lähempänä kuin syntymä oli. Tiedän myös
paikan mihin tuhkauurnani sijoitetaan sitten, kun lautturi on veivannut minut
viimeisen kerran yli virran.
Olen
lisännyt iltarukoukseeni Zorbaksen laatimaan versioon kolmannen kohdan;
ikioman.
Hyvä
ja kaikkitietävä jumala: anna minulle voimaa rakastaa ja ottaa vastaan
rakkautta elämäni loppuun saakka.
¤¤¤
Viime
päivinä minua on puhutellut kuopiolaisen Väinö Immosen, Immun, mietteet
Aamulehden blogisivustoilla. Olen aina saanut näppyjä, kun
positiivisuustohtorit ja –konsultit oikein hekumoivat.
Immu
sai minut ymmärtämään asian, jonka olen vaistonnut jo ajat sitten. Onnellisuus
on useimmiten myös ihmisen oma valinta.
Maailman
ehkä siteeratuin nero Albert Einstein kirjoitti aikoinaan menestymisen kaavan:
A = X + Y+ Z.
A
on yhtä kuin menestys (onni, joka ei kuitenkaan aina seuraa menestystä), X on
ihmisen työura ja yleensä työnteko, Y on huvit kaikissa variaatioissaan ja
kirsikkana kakun päällä - Z = ymmärtää pitää turpansa kiinni.
¤¤¤
Immun
lempipaikka on kertomansa mukaan kotisohva, Artekin sohva. Sieltä nousi savolaisemiehen
mieleen onnellisen ja onnettoman ihmisen peruskaava.
Jos
onnetonta viluttaa, hän ajattelee viluttamista… ja kohtapa entistä enemmän
viluttaa. Onnellinen ajattelee asioista pääsääntöisesti myönteisesti ja huomaa,
että elämä muuttuu päivä päivältä aurinkoisemmaksi – joskus niin mukavaksi että
nauru karkaa ja oikein tyrät rytkähtelevät.
Näin
Immu: ¨Juuri siksi makailen sohvallani päntiönään. Onneen kuuluu pisaran verran
uutta tietoa, juuren verran vanhaa, terälehdellinen uskoa ihmisiin ja ripaus
murheen mustaa aromia, että onnensa käsittäisi.
Siinä
kristallimaljassa tekeytyvät elämän ehtymättömät eväät, jossa häly vaimenee ja
elämän ikikolmion kulmat kirkastuvat: syntymä, rakkaus, kuolema.¨
¤¤¤
Ei
ollut Konsta-Pylkkänen ainoa kansan filosofi. Kohu-Himasen miljoonatutkimukset
kalpenevat mennen tullen elävän elämän tuottaman tutkimusmateriaalin edessä; ja
ennen kaikkea eletyn ymmärtämisen edessä.
Erityisesti
ihailen Immun verbaalista oivalluskykyä. Hän muistuttaa, että Savon kielessä on
kaksi ihastuttavaa lausetta:
Kaunein:
¨Äet, maetoo¨.
Viisain:
¨Elä hötkyile¨.
Siis:
Tee joka päivä yksi ihminen onnelliseksi; aloita itsestäsi. Rauhaa
ponnisteluihisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti