Manga Cartan raunioilla

Parin kuukauden kesänpidennys Välimeren leppoisassa lämmössä aiheutti melkoisen kulttuurishokin Suomeen palattaessa; eikä syynä suinkaan ollut mustanpuhuva kaamos, vaan Suomen apatiaa, epämääräistä vihaa, itsekkyyttä ja välinpitämättömyyttä tihkuva henkinen ilmasto.

                                       ¤¤¤

Marraskuun lopulla Maltan kansalliskirjastossa Vallettassa maailmankiertueella pysähtynyt, länsimaisen demokratian 800 vuoden takainen esikuva - Magna Carta - oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Malta vetää nyt puoleensa kaksin käsin pelialan nettieksperttejä ja turismi kasvaa kohisten. Kansalainen ei ole valtion ja kunnan asiakas näillä perillä, vielä. Onneksi.

Kirkko ja kristinusko valaisevat yhä saarivaltiota lähimmäisenrakkauden dynamona, lyhtynä ja yhteisöllisyyden korvaamattomana ytimenä.

                                        ¤¤¤

Aateliset puristivat puun ja kuoren väliin ahdetulta Englannin kuninkaalta Juhanalta Lontoon liepeillä 800 vuotta sitten allekirjoituksen Magna Cartaan, perussopimukseen, missä hallitsijan yksinvaltaa (keskeisimmin verotus) rajoitettiin kovalla kädellä. 

Aluksi Magna Carta toimi kuin Suomen hurskaat hallitusohjelmat. Niistä kirjoitettiin monia versioita, määräyksiä rikottiin; ja sitten vedettiin takaisin tai unohdettiin.

Maailmanlaajuiseen tietoisuuteen asiakirja nousi 1700-luvulla, kun Amerikan-siirtolaiset nostivat kapinalipun Englannin verottaessa kansaa ilman yhteistä sopimusta - vastoin Magna Cartan kirjainta ja henkeä.

Sen demokratiakapinan tuloksena syntyi Yhdysvallat.

                                         ¤¤¤

Uunituoreessa Jaakko Tapanisen ja Marko Ahtisaaren kirjassa 10X (Teos 2015) tutkija ja aktivisti Nathan Zuckerman varoittaa, että internet sekä yhdistää että hajottaa samaan aikaan: ¨Koska mikään merkittävän kokoinen kansanosa ei enää kykene käymään yhteistä keskustelua, julkista keskustelua dominoivat ääriryhmät. Äänessä on aina äärilaita.¨

                                           ¤¤¤

Perinteisen median höttööntymisen vaarat nousevat kylmästi esille.

New York Timesin hallituksen jäsen Joi Ito muistuttaa, että medialla on näihin aikoihin saakka ollut avainrooli evästettäessä kansalaisia pohtimaan yhteisiä asioita muulloinkin kuin vaalien alla.

Internetiin perustuvassa demokratiassa äänekkäät vähemmistöt ovat ainoat jäljelle jääneet pelurit.

                                            ¤¤¤

Oikeusvaltion ja demokratian juuret harovat nyt kuivaa ja ravinteetonta maata.

Magna Cartan allekirjoituksen aikoihin 1200-luvun luostarissa hämmästeltiin: ¨Kuka kuullut on moista. Sillä ruumis halusi käskeä päätä, kansa hallita kuningasta!¨

Siinähän se on. Tänäkin päivänä. Graniittiin hakattu.

Kesäaikakapinalliset

Maailman pöllöpäisin keksintö, kesä/talviaika, heittelee taas reilun viikon kuluttuakansalaisten biorytmit kuin huolimattoman halot liiteriin.

Onneksi europarlamentissa nostetaan kapinalippuja kesäajan poistamiseksi. Hyödyt ovat kiikun kaakun, kun taustalla tiedetään alansa johtavan kronobiologian tutkijan, saksalaisen Till Roennebergin teesit: kun 1,6 miljardia ihmistä pakotetaan eri puolilla maailmaa joka vuosi reivaamaan luonnollista unirytmiään, ongelma on vakava.

Vuorokausirytmin sekoittaminen altistaa yhä useammin syövälle, ylipainolle ja diabetekselle.

                                          ¤¤¤

Kaikkien kellonsiirtelijöiden ja ajanpysäyttäjien isänä voidaan pitää Raamatussa mainittu Joosua, joka johti Israelia taistelussa amorilaisia vastaan. Pimeä ei saanut estää, joten tämä sotapäällikkö komensi – ei enempää eikä vähempää - auringon ja kuun pysymään paikoillaan.

Viisareiden siirtelemisen neropatit ovat suoraa sukua tutkija Ponce de Leonille, joka halusi pysäyttää ajan – aivan itsekkäästä syystä. Hän ei ollut kiinnostunut tehokkaasta työajasta, vaan halusi pysäyttää kellojen raksutuksen - pysyäkseen nuorena.

Reippaat aatokset mielessään kelpo Ponce pinkaisi vuonna 1513 matkaan löytääkseen ikuisen nuoruuden lähteen. Ikinä ei maailman mullistavaa lähdettä eteen osunut, mutta vaivan palkaksi löytyi Floridan niemimaa.

                                           ¤¤¤

Ensimmäiset nykymaailman haaveilut kesäajasta alkoivat viime vuosisadan alussa, kun uusiseelantilainen hyönteistutkija George Hudson halusi kelloja siirrettäväksi parilla tunnilla saadakseen lisää valoisaa aikaa perhostutkimuksilleen.

Seuraavaksi täkyyn tarttui, kepeähköin perustein, britti William Willet, joka halusi iltapäivisin lisää golfinpeluuaikaa.

Tosimielessä ajan ratasta rukkasi kuitenkin Saksa, joka otti ensimmäisen maailmansodan loppuvaiheissa käyttöön kesä/talviajan säästääkseen hiiltä. Ranska ja Yhdysvallat seurasivat kuin hai laivaa.

Yhdysvalloissa kellohulluttelusta kuitenkin luovuttiin sodan jälkeen presidentti Woodrow Wilsonin itsepäisestä vastustuksesta huolimatta. Äkämystyneenä Wilson määräsi omat työntekijänsä tuntia aiemmin töihin - saadakseen iltapäivällä lisäaikaa golfin peluuseen.

                                          ¤¤¤

Kellojen veivaus unohtui pitkäksi ajaksi, kunnes 1970-luvun alun öljykriisi nosti aiheen tapetille energian hinnan ponnahtaessa pilviin. Vaikka jokseenkin kaikki laskelmat hienoisesta sähkövalon säästöstä on myöhemmin kyseenalaistettu, useimmat Euroopan maat siirtyivät kesäaikaan 1980; Suomessa vuotta myöhemmin.

Nyt ei harattu vastaan kynsin hampain niin kuin muutama vuosikymmen aiemmin. Ulkoministeriön johdolla tutkittiin jo 1922 kesäaikaan siirtymistä, mutta hanke torpattiin äkkiä.

Seuraavaksi kellonsiirtoon tartuttiin jatkosodan aikana 1942 sillä seurauksella, että Orimattilassa syntyi kesäaikakapina. Pohjois-Orimattilan maamiesseura ja alueen kylät päättivät yksimielisesti seurata vanhaa aikaa.

                                         ¤¤¤

Nyt monet europarlamentaarikot, Heidi Hautala ja Henna Virkkunen suomalaisten lippua heiluttaen haluavat vuodelta 2001 olevan kesäaikadirektiivin kumottavaksi.

Hautalalla on pysyvä muisto Suomen siirtymisestä ensi kertaa kesäaikaan keväällä 1981. Hänen lapsensa syntyi seuraavana yönä. Syntymähetki kirjattiin Hautalan mukaan onneksi oikein, vaikka äiti oli kaikinpuolisella hämmennyksellä päähän lyöty.

Europarlamentissa vedotaan ranskalaisten laskelmaan, jonka mukaan kesä- ja talviajan räplääminen säästää vain rapiat prosentin kymmenystä viivan alle.

Hitaita ovat herrojen ja narrien kiireet; eikä EU:n komissiokaan toistaiseksi paljon ole korvaansa lotkauttanut, vaikka on sitoutunut purkamaan haitallista ja turhaa säätelyä.

                                              ¤¤¤

Kronobiologian ekspertti Roenneberg aistii herkällä korvalla ajan aaltoilua. Biologiset kellomme ohjaavat ruumistamme pienintä solua myöten joka hetki. Kesäaika on tietämättömien poliitikkojen ja byrokraattien keksintö.

Nukumme aivan liian vähän. Modernissa yhteiskunnassa useimmat ihmiset kärsivät jo valmiiksi ’sosiaalisesta jetlagista’: valvotaan pidempään ja äänekkäät herätyskellot repivät vähillä unilla keplottelevat puoliväkisin ylös sängystä.

Peikkovuonon kivisisarukset

Kirkkoniemen-Bergenin laivamatkan puolivälin vaiheilla, vähän napapiirin ylityksen jälkeen Norjan Hegelandin rannikolla lähestytään jylhän kaunista Peikkovuonoa, mikä saa matkaajan mielikuvituksen leijailemaan merikotkien kanssa kilpaa.

Eikä kaikki ole mytologiaa. Näillä main, 500 miljoonaa vuotta vanhoilla Lekan saaren punertavasävyisillä kallioilla kotka nappasi vuonna 1932 kolmivuotiaan tytön kynsiinsä ja vei pesäänsä ylös vuorille. Tyttö onneksi pelastettiin.

                                         ¤¤¤

Vuonomaisema antaa parastaan Rafsundin pitkässä kapeassa salmessa M/S Finnmarkenin kahdeksannen kannen porrastetuille näköalaterasseille; vieressä sinihohtoiseen mereen jyrkästi kahta puolen kaartuva Peikkovuono kertoo tarinaa Lofoottien peikkokuninkaasta Vågakallenista, joka raivostui naapurinsa Skarvåginäijälle tämän vuohen tultua laiduntamaan ’Kallen’ ikiaikaisille niityille.

Vågakallen heitti vuohta kirveellä, joka lämähti vuohen kallon sijaan takana häämöttäneeseen vuoreen ja halkaisi sen keskeltä kahtia. Näin syntyi Trollfjord, Peikkovuono.

Sen jälkeen raivopäinen ’Kalle’ tarttui kaksin käsin vuohen sarviin, pyöräytti pari volttia ilmassa ja lennätti matkoihinsa. Samalla hetkellä auringonsäde jähmetti vuohen keskelle seinämää, missä Svolvaerin vuohen silhuetti erottuu tänäkin päivänä sarvineen matkailijoiden iloksi.

                                         ¤¤¤

Reilun neljän tuhannen asukkaan Svolvaeria pidetään Lofoottien epävirallisena pääkaupunkina. Hurtigruten-merimatkalla järjestyy tänne pidempi visiitti, koska laiva seilaa pysähdyksen aikana saariston toiseen kalastajakylään Stamsundiin.

Näistä vesistä pyydetään monien suomalaisten joulupöydistä tuttu kapakala, turska. Kalaa rahdataan täältä valtavat määrät ympäri maailmaa. Euroopassa norjalainen turska onkin suosituin suolattu ja kuivattu kala.

Lofoottien kalastajakodeissa syödään turskaa kaikissa muodoissa. Viimeisimpänä villityksenä ohueksi vuollut turska-sipsit, joita vedellään välipalana television ääressä.

Lofooteille vedettyä isoa vesijohtoa ei tarvinnut kaivaa syvälle routarajan alle. Musta putki kiemurtelee kuin jättiläiskäärme vuonojen välissä ja pysyy Golf-virran ansiosta sulana ympäri vuoden.

Svolvaerissa myydään myös vuosien varrella saatujen jättiläisturskien päitä kuivattuina reliikkeinä intohimoisten kalastajien seiniä koristamaan.

                                               ¤¤¤

Maailman kauneimmaksi risteilyreitiksi monen matkailijan suulla nimetty 2400 kilometrin pituinen Hurtigruten Kirkkoniemestä Pohjoisen jäämeren kautta Norjan rannikkoa koukkaillen Oslon korkeudelle Bergeniin saakka tarjosi elokuun alussaPeikkovuonon ohella toisenkin retken mytologian syövereihin.

Vågakallenilla oli korskea poika, jota kutsuttiin nimellä Hestmannen, Hevosmies.

Tietysti poika iski silmänsä seudun arvovaltaisen hallitsijan vanhimpaan tyttäreen Lekamoyaan, mutta sai pakit. Tämähän närästi.

Yhtenä kauniina päivänä hallitsijan seitsemän toistaan koreampaa tytärtä karkasivat kartanosta ja lähtivät tanssimaan alastomina vuonolle.

Eikä aikaakaan, kun sisarukset joutuivat päin pakenemaan paikalle ratsastanutta Hevosmiestä suin päin; lopulta kiukkupäinen kosija ampui nuolen kohti mielitiettyään.

Tapahtuman näki Skarvågin äijä, joka heitti hattunsa nuolen tielle. 

Kun aurinko nousi, sisarukset jähmettyivät niille sijoille vuoren rinteille, missä laivamatkailija voi edelleen bongata seitsemän jähmettynyttä vuorenhuippua Hevosmiehen leijonan vartioimina.

Torghatten-vuoren hattumainen muoto ja keskellä oleva iso reikä kertovat osaltaan, miten Skarvågin äijä torjui Hevosmiehen ampuman nuolen.

                                       

                                         ¤¤¤

Vajaan viikon kestäneellä M/S Finnmarkenin reissulla koluttiin Norjan rannikon 34 satamaa pohjoisesta etelään; Hammerfestissa, Tromssassa, Lofooteilla ja Trondheimissa viivyttiin maissa vähän pidempään.

Hurtigruten-laivastoon kuuluu yhteensä yksitoista alusta, jotka seilaavat joulupäivää lukuun ottamatta ympäri vuoden Bergenin-Kirkkoniemen väliä yhdistettyinä risteily-, rahti- ja ’rannikkobussina’ vaikeakulkuisten vuonojen välillä.

Keskiyön konsertti Tromssan Jäämerenkatedraalissa huikean mosaiikkiseinän alla sekä kahdeksankulmainen, Norjan kuninkaiden vuosisatainen kruunauskirkkoNidaroksen katedraali Trondheimissa jättivät vahvan muisti- ja tunnejäljen.

                                        ¤¤¤

Hurtigruten avaa joka ikinen aamu elämysten panoraaman Pohjois-Norjan häikäisevän kauniisiin maisemiin, mutta ennen kaikkea sielunmaisemaan, meren ja luonnonvoimien karaisemiin ihmisiin; aikaan, jolloin tulentekovälineet olivat alkeellisia ja perheen äidin piti hakea piisissä sammunutta tulta jyrkkäreunaisen vuonon toiselta puolelta tulinen kekäle kahvikuppiin säilöttynä. 

                                            ¤¤¤

Hurtigrutenia, jo brändiksi muodostunutta laivareittiä ja lumihuippuisten, kivisten tai vehreiden vuonojen majesteetillista kauneutta tai Golf-virran lämmittämää Jäämeren usvavanaa ei voi kirjaimilla paketoida muutamaan lauseeseen.

Jotain viitettä antaa National Geographic Centerin perustaja Jonathan Tourtellot: ¨Hurtigruten on ainutlaatuinen koko maailmassa. Hurtigrutenilla olet osa Norjaa ja norjalaisia perinteitä. Miehistö on norjalainen kuten myös ruoka ja elämykset. Hurtigruten samaistetaan maahan, jossa se toimii. Samaa ei voi sanoa tavanomaisista risteilyaluksista.¨

Iiriksellä on nyt asiaa

Kuvaamataiteen ja kirjallisuuden monilahjakkuus Hannu Väisänen päivitti hiljakkoin facebook-seinälleen kukkivan Iiriksen Ranskan kotinsa ovenpielessä.

Saatteeksi taiteilija kirjoitti: ¨Iiris, Iridos, jumalten sanansaattaja. Kreikkalaisessa mytologiassa Iris oli Thaumoksen tytär. Hänestä tuli Junoksen suosikki. Ja syystä. Hän toi aina mukanaan vain hyviä uutisia. Nyt ’hyvä uutinen’ hohtaa ilosta taloni edustalla.¨

                                        ¤¤¤

Hyviä uutisia tämä maailma kaipaa nyt, jos koskaan. Todellisia hyviä uutisia. Satuja me olemme viimeisen vuoden aikana oppineet kuuntelemaanmaailmanpolitiikassa. Kotimaan sisäpolitiikassa hurskaat toiveet ja mantrana toistellut iskulauseet ovat tuttua huttua.

Kuka tietää, vaikka kreikkalaiset olisivat muinaisuudessaan joutuneet ahdinkoon ja halusivat valaa uskoa tulevaisuuteen kehittämällä myytin Iriksestä jumalten sanansaattajana; sateenkaarena, joka yhdistää taivaan ja maan, ihmiset ja jumalat.

                                         ¤¤¤

Irikselle annettiin matkasauvaksi hyvien uutisten perille toimittaminen. Hän leijaili tuulen nopeudelle maailman äärestä toiseen, meren mittaamattomiin syvyyksiin ja kauas aliseen maailmaan.

Höyhenen kevein siivin kimaltelevaa sateenkaarta pitkin vaeltaneella Iriksellä kerrottiin olleen Thaumoksen ja meren nymfi Elektran tyttärenä myös erityistehtävänä erottaa kuolevien naisten sielut heidän ruumiistaan.

                                            ¤¤¤

Sateenkaarijumalattaren yhteys kurjenmiekkasukuun kuuluvaan kasviin syntyi vasta muutama sata vuotta sitten Carl von Linnén nimettyä lajin Irikseksi (suomalaisittain Iiris) lähinnä siksi, että kukat hohtavat kaikissa sateenkaaren väreissä. Linné oli mytologiansa lukenut, sillä tarinoissa Iriksen pukua koristivat  ’iirismäisesti’ kimaltelevat kastepisarat.

Runous sai Linnéltä vaikutteita ja Iris maalailtiin etunimenä runoihin Ruotsissa jo 1700-luvulla. Iiris-muodossa nimi tuli Suomessa käyttöön 1800-1900-lukujen vaihteesssa ja almanakkaan vuonna 1929.

                                             ¤¤¤

Näihin aikoihin perennapenkistä nousevat krookukset (lat. crocus) tuovat ihmisille myös hyviä uutisia. Kaikkien tarinankertojien isä, vaikkokorva Homeros tiesi krookuksen koristaneen Zeuksen ja Heran häävuodetta. Siitä nimitys intohimon kukka.

Vähän raadollisempi versio kertoo, että krookus syntyi kallioon kahlitun, kotkan raateleman Prometheuksen verestä.

Oli miten oli, krookuksesta (Crocus sativus) saadaan maailman kalleinta maustetta, sahramia.

Joidenkin tietojen mukaan sahramikiloa varten pitää kerätä 60 000 maustekrookuksen kukintoa, luottia. Sahraminkeltainen kantaa mukanaan valoa ja taikaa. Laulujen laulussa sulhon kerrotaan muistavan sahramin, kun hän vertaa morsiantaan paratiisin iloihin ja notkuviin hedelmäpuihin.

                                             ¤¤¤

Vaikka maailma janoaa hyviä uutisia, elämän realismi valtaa useimmiten todellisuuden niin kuin keväällä penkkiin siirrettyihin, keltaisen kukintonsa päättäneisiin pääsiäisnarsissien sipuleihin liittyvässä mytologiassa.

Legendan mukaan kuusitoista vuotta täyttänyt Narkissos vaelteli yksin metsässä, kunnes nymfi Ekho iski silmänsä nuorukaiseen ja seurasi ihastustaan kuin hai laivaa; hipihiljaa hiirenä. Hän ei saanut koskaan puhua ensin. Tämä oli jumalten rangaistus suulaudesta.

Narkissos pysähtyi ja huhuili tovereitaan: ¨Kuka on täällä¨. Nyt nymfi saattoi huudahtaa: ¨Täällä¨.

Pienen vipinän jälkeen Narkissos kuitenkin torjui lähestymisen. Ekho riutui kaipuun musertamana pois ja vain loputon ääni jäi vastaamaan kaikuna kukkuloilta.

Vähitellen Narkissos torjui kaikki luotaan. Tästä suuttuneena jumalatar Nemesis kielsi nuorukaiselta kaiken, mitä tämä koskaan rakastaisi.

No, Narkissos jatkoi reissujaan, kunnes osui koskemattoman, peilityynenä päilyvän vuoristolähteen äärelle, kumartui ja näki oman kuvajaisensa.

Narkissos rakastui heti. Jäi ihailemaan ihmettä ja suutelemaan omaa kuvaansa niin lumoutuneena, että unohti syödä ja juoda. Itseensä umpi-ihastunut riutui kuolleena maahan.

Myyttiset Najadit ja dryadit voihkivat suruaan Narkissoksen kuoltua. Ensimmäinen ihailija, nymfi Ekho toisti kukkuloilta heidän huokauksiaan loputtomiin.

Narkissoksen kuihtunut ruumis muuttui narsissiksi, Narkissoksen mukaan nimetyksi kukaksi.

Pääsiäismunasta avautuu uusi elämä

Auringon lämmön sulattama, roudasta vapautuva maa ja pääsiäisen virvoittama toivo vahvistavat talven pimeydessä ja pakkasissa pitkiin mietteisiin vajonneen ihmisen uskoa uuteen päivään, valoisampaan tulevaisuuteen.

Suomen kirjakielen isä Mikael Agricola riimittelivuonna 1544 Rucouskiriassaan kevään korkean veisun, mihin ei Armon Vuonna 2015 ole mitään lisättävää eikä pois otettavaa.

¨Koko luonto nyt virkoaa / meri, maa ja taivas ihastuvat. / Iloitkoon siis vanha ja nuori: / linnut laulavat ja maa on tuore. / Kylve äläkä yrttejä säästä, / älä kädestä ja käsivarresta verta päästä. / Tällä kuulla syömän pitää lämmintä ruokaa ja tuoretta voita suurustamatta ja nauttiman koiruohoa ja feniculumia juomassa, kuten Avicenna sanoo.¨

                                         ¤¤¤

Pääsiäisen toivoa luova ulottuvuus, uuden elämän symboli pääsiäismuna kätkee sisälleen koko kristinuskon historian. Ensimmäisen pääsiäismunan lahjoitti perimätiedon mukaan Maria Magdalena.

Roomassa Jeesuksen ristinkuoleman jälkeen keisari Tiberiuksen luokse kutsutun Marian kerrotaanojentaneen munan ja tervehtineen keisaria:

¨Kristus nousi kuolleista! Katso tämä muna on nyt kuollut, mutta sen sisällä on uusi elämä!¨.

Tiberius vastasi epäilevästi: ¨Ylösnousemus on yhtä mahdollinen kuin pöydällä olevan kananmunan muuttuminen punaiseksi.¨

Samalla hetkellä muna muuttui pöydällä punaiseksi.

Näin Mariasta tuli kristillisen maailman ensimmäinen pääsiäistervehdyksen esittäjä ja ensimmäinen pääsiäismunan lahjoittaja.

                                                ¤¤¤

Pääsiäismunaan kätkeytyy ylösnousemuskertomuksensymboliikka, mistä ei tarvitse kinastella; kärsimysten ja piinaavien päivien jälkeen pääsiäisen aurinko valaisee ja lämmittää kohmeisen maan; antaa uuden elämän, ihmiselle uskon ja toivon mahdollisuuden.

                                          ¤¤¤

Pääsiäismunaa edelsi pitkä historia. Ainakin kiinalaiset, egyptiläiset ja persialaiset pitivät munaa maailmankaikkeuden symbolina.

Saksasta löydettiin varhaisimmat maalatut munat haudasta, jonka tutkijat ovat jäljittäneet noin vuoteen 1500 ennen ajanlaskumme alkua.

Lähimpänä suomalaisia on tietenkin Kalevalan sorea sotka, joka munii veden emon polvelle ¨kuusi kultaista munoa, rautamunan seitsemännen.¨

Näistä munansirpaleista syntyivät maa ja taivas, aurinko ja puu, tähdet ja pilvet.

Pääsiäismunien perinne tuli Suomeen ortodoksisen kirkon piirissä vasta 1800-luvulla, vaikka ensimmäiset kanat munivat näillä perillä jo viitisensataa vuotta sitten.

Varhaisimmassa vaiheessa tyhjennettyjä kananmunia ripusteltiin ulos pajunoksiin ja sisätiloihin ikonien eteen.

                                            ¤¤¤

Munan kristillisen symboliikan arvioidaan syntyneen, kun se liitettiin Jeesuksen haudan sulkeneeseen kiveen.Seuraavilla vuosisadoilla perinne nousi arvoon, kun munia ei paavi Gregorius I Suuren määräyksestä saanut syödä paaston aikana; pääsiäisenä sitten nautittiin sydämen kyllyydestä varastot tyhjiksi.  

Puolassa koristellut munat haudattiin keväällä peltoon, jotta elämä virkoaisi kuolleessa maassa.

Ikivanhoissa puolalaisissa tarinoissa kerrotaan myös, miten Neitsyt Maria antoi pääsiäismunia sotilaille ja anoi heitä luopumaan julmuuksista.

Marian kyyneleet vierivät poskilta munien päälle ja loivat niihin kirkkaita väripisteitä.

Sittemmin pääsiäismunien värjäykseen syntyi oma värikoodistonsa, missä esimerkiksi keltainen edusti puhtautta, valoa, viisautta ja punainen nuoruutta, hengellisyyttä ja elämäniloa.