Useammankin
tiedemiehen ja -naisen voimin on viime aikoina luodattu yhtä ihmisen alkukantaisimpaan toimintoon - musiikkiin ja
lauluun - liittyvää pitkää kehityskaarta, jonka ei soisi katkeavan koskaan.
Tapio
Rautavaara kiteytti ihmiskunnan suuren lahjan laskiessaan 1970-luvun alussa
laulajatovereiden kukkaseppeleen Olavi Virran arkulle:
¨Ola,
taivaassakin lauletaan.¨
¤¤¤
Ei
ole sattumaa, että laulun syviä juuria etsitään nyt; aikana, jolloin yksilön
ego- ja ekoistisuus ovat yhtä aikaa suuressa huudossa.
Syy
on selvä. Meiltä puuttuu yhteisöllisyyttä. Meiltä puuttuu turvallisuuden
tunnetta, mitä ihmisen perimään kirjoitettu yhteinen lauluksi kutsuttu ääntely
on aikojen alusta lähtien merkinnyt.
Karaoke
kuvaa hyvin aikaamme. Karaoke onkin loistava itseilmaisun väline, mutta se ei
liimaa yhteisöä niin kuin laulu, johon kaikki yhtyvät ja kukin kraakkuu mukana
sillä äänellä minkä luoja on suuressa viisaudessaan antanut.
Tämä
aika ei kaipaa mitään niin kipeästi kuin yhteisen laulun taikaa ja turvaa.
¤¤¤
Tampereen
yliopiston musiikintutkimuksen laitoksen professori Timo Leisiö piti Tieteen
päivillä mielenkiintoisen esitelmän musiikin ja laulun yhdeksästä
evoluutiovaiheesta.
Leisiö
viittasi pirkanmaalaisen musiikkileikkikoulun opettajan Lea Leinosen johtaman
työryhmän ällistyttäviin tuloksiin.
Vaikka
malakiapinoiden ja ihmisen aivojen välillä on yli 20 miljoonan vuoden aikaero,
ihmislapset kykenevät tulkitsemaan malakien esikielellisten ääniviestien
sanomat. Toisaalta myös ihmisäidit käyttävät samoja äänisymboleita kuin
malakiäidit kommunikoidessaan esikielellisten vauvojensa kanssa.
¤¤¤
Professorin
johtopäätös on kirkas: melodian, rytmin ja äänenvärin vaihteluille perustuvan
tunneviestinnän ainekset ovat siirtyneet nykyihmiseen, mutta samalla ne ovat
olleet kaikkien nyt jo sammuneiden Homo-suvun lajien keskinäisen kommunikoinnin
yhteisinä aineksina.
Kyseessä
oli ja on yhä - sanaton laulu.
¤¤¤
Aivojen
pinnalla sijaitsevien niin kutsuttujen peilisolujen ansiosta varhainen ihminen
on alkanut toistaa oppimaansa äänikommunikaatiota siinä kuin käden taitojakin.
Voidaan
arvioida, että jo yli miljoona vuotta sitten elänyt Homo ergaster käytti äänien, eleiden ja liikkeiden täydentämää
laulullista kommunikointitapaa.
Niistä
ajoista lähtien ihmisen keskeisin keino luoda turvallisuudentunnetta =
yhteisöllisyyttä = yhteislaulu.
¤¤¤
Amerikkalainen
tutkija Gottfried Schlaug osoitti Yhdysvaltain tiedeviikoilla puheen ja
musiikin syvän kytköksen kertoessaan, miten aivovauriossa puhekykynsä
menettäneet palauttivat sanojen merkityksen suuhunsa hyräilemällä. Musiikin
melodiaa käsittelevä, vaurioilta säästynyt oikea ohimolohko pelasti pinteestä.
Hyräilyn
ja laulun äänteet ovat mitä todennäköisimmin ihmisen puheen esiaste.
¤¤¤
Kaipaan
takaisin ihmisen sisältä kumpuavaa, harmonisen soinnukasta tai paremman
puutteessa kirveelläveistetyn karheata yhteislaulun voimaa samalla innolla kuin
kirkkoherra emerita Antero Honkkila, joka taannoin kesäiltana tavatessamme
kysäisi - miksi missään ei enää lauleta vanhoja kansakouluaikaisia lauluja?
Maa
ponteva pohjolan äärellä on, mutta löytyykö laulajia.
¤¤¤
Ylöjärven
pitkäaikainen kanttori Aija-Leena Ranta opettaa ranskalaisen professorin Iegor
Reznikoffin kehittämää kokonaisvaltaista ilmaisua - harmonista laulua, jonka
juuret juontuvat suullisen tradition kautta aina varhaiskristilliseen
perinteeseen saakka.
Harmonisen
laulun perusidea on tuottaa fyysisellä ja henkisellä tasolla ihmiseen syvästi
vaikuttavaa ääntä ilman säestystä; antaa äänen soittaa laulajaa.
Ääni
pyritään aistimaan koko kehossa hiuksista varpaisiin saakka, myös silloin kun
ei itse laula. Mielikuvien avulla ääni kimaltelee kuin helmi.
¤¤¤
Kannatan
yhteislaulutradition elpymistä kaikin voimin, vaikka kansakoulussa
laulunumeroni oli suora viiva. Syynä oli selvästi arkuuden tuoma rimakauhu.
Opettajalla oli näin jälkikäteen muistellen salavihkaista huumoria. Ne, jotka
eivät suostuneet laulamaan kokeissa, saivat pihistä opettajan korvaan kahden
kesken. Arvatkaapa mikä oli laulettavan laulun nimi?
-
Korvin avoimin ja herkin.
¤¤¤
Harmonisen
laulun opetuksessa on se hyvä puoli, että lähtötasovaatimuksia ei esitetä.
Tärkeintä on kiinnostus ja halu yhteiseen, elämän suurta ylistystä huokuvaan ja
vahvistavaan tunnekokemukseen.
Chileläistä
runoilijaa Pablo Nerudaa vapaasti siteeraten. Olet soiva; iske kitarasi tuleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti