Rakkauden haudalla

Kun skriivarit kastavat hanhensulkakynänsä mustepulloon ja kilvan muistelevat yli 70 vuoden takaisia sotatapahtumia, haluan palauttaa mieliin suvisia tunnelmia viimeisistä rauhan kesistä Suomen Rivieralta, Terijoelta.

Pakinoitsija Tiitus hyvästeli Satakunnan-Hämeen rajamailla, Ylöjärven seutuvilla syntynyttä työtoveriaan joskus 1900-luvun alkuvuosina ja kysäisi ohimennen. Minnekäs veli lähtee kesälomalle?

Toinen muljautti vastaan kuin kummastuneena, että sellaista ylimalkaan voidaan kysyä, ja vastasi: Tietysti Kannakselle!

                                       ¤¤¤

Jo Venäjän hallitsija Katariina II oli ihastunut ’vanhaan Suomeen’ kuuluvan Terijoen seudun suopeaan ilmastoon ja lahjoittanut Raivolaan lehtikuusimetsikön, jossa kasvoi puolensadan metrin korkeuteen kohoavia purjelaivojen mastopuita.

Sekä Pietarin että Euroopan ylhäisö, sen aikaiset suihkuseurapiirit seurasivat hallitsijan esimerkkiä kuin haiparvi laivaa.

                                        ¤¤¤

Koristeellisia loistohuviloita nousi joka niemeen notkoon ja saarelmaan, höyryveturit kiskoivat kesävieraita urakalla puolen tunnin välein 40 km:n päässä sijaitsevasta Pietarista. Pienen kunnan väkiluku moninkertaistui jopa sataantuhanteen nuppiin kesän vilkkaimpina kuukausina.

                                           ¤¤¤

Kun elokuun lämmössä syttyi kuu, syttyivät kiitomadot maassa, sirkat alkoivat sirittää ruohikossa. Tulivat tähtikirkkaat yöt, jotka heijastuivat laguunien mustassa tyyneydessä. Lämmin kesä, lämmin kolmikymmenluku, kuvasi kirjailija Tuuli Reijonen Terijoen ja Kannaksen hehkuvia kesiä.                                      

                                            ¤¤¤

Kannaksen gloria veti taiteilijoita puoleensa kaikista ilmansuunnista. Modernin runouden papitar Edith Södergran inspiroitui Raivolan ja Terijoen luonnosta:

Punainen aurinko nousee ajatuksia vailla

ja yhtälaisena kaikkia kohtaan. Me iloitsemme auringosta kuin lapset.

Missä aallot olivat piirtäneet riimuja joenvarren santaan, sinne me hartaina menimme. Ja ranta sanoi: Täällä olet vaeltanut lapsena ja minä olen aina sama. Ja leppä veden luona on aina sama.

Sano missä vieraassa maassa olet ollut ja oppinut epaton tapoja. Ja mitä olet voittanut? Et yhtään mitään.

                                             ¤¤¤

Pakinoitsija Erkki Taberman, kansanedustaja-runoilija Tommyn isä muisteli hiljattain Suomen viimeistä todellista aurinkorannikkoa Terijokkoinen-lehdessä:

…¨kirkko Rakkauden hautoineen säilyy mielissämme ja muistoissamme petäjien pihkantuoksun, meren kohinan, villiruusujen huumaavan tuoksun ja monien elokuun iltojen kädenpuristusten hellinä muistoina.

                                         ¤¤¤

Monet sukupolvet ehtivät vierailla Rakkauden haudalla. mihin heijastuu koko Karjalan myöhempi kohtalo.

Pietarilaisella valtioneuvos Kartavtsevilla oli ajan hengen mukaan Kannaksen Vammeljoen varrella upea datsha, Villa Marijoki, missä vietettiin monia onnentäyteisiä kesiä.

Sitten kohtalo puuttui peliin. Maria-puoliso sairastui syöpään, jota hoidettiin Saksassa. Baijerilainen ruhtinatar lahjoitti ystävättärelleen jättimäisen plyyshikarhun ja kertoi monen parantuneen Willy-leikkikarhun avulla.

Sairas rouva uskoi tarinaan sokeasti. Willyä kohdeltiin kuin elävää olentoa. Willylle hankittiin oma palvelija, tuoli ruokapöytään ja oma sänky…

                                         ¤¤¤

Mikään ei auttanut raivokasta syöpää vastaan. Varakas leski rakennutti rakkaan vaimonsa muistoksi pienen ortodoksikirkon. Puoliso haudattiin kirkon muurin ulkopuolelle, suuren luonnonkiven sisään.  

Kuvanveistäjä Lisheviltä tilattiin pronssipatsas sekä edesmenneestä että hänen pikkukarhustaan, joka sijoitettiin hautakiven päälle.

                                          ¤¤¤

Tuhannet ja taas tuhannet ihmiset vierailivat kauniissa ortodoksipyhätössä ja Rakkauden haudalla, kunnes talvi- ja jatkosodan mustanpuhuvat pilvet nousivat Kannaksen Rivieran ylle.

Villa Marijoki kirkkoineen ja muistomerkkeineen murentui sodan melskeissä taivaan tuuliin. Mutta tarinat jäivät elämään.

Rakkauden hauta ei koskaan kuole.