On meillä elo kuninkaan, se joka hetki ilon toi

Suloisen suviajan iloksi sepittelen oodin joutilaisuudelle, tälle hupenevalle luonnonvaralle.

Veikkaan, että lähivuosina joutilaisuus brändätään ja henkilökohtaiset joutilaisuusvalmentajat, personal trainerit, nousevat kehiin.

                                        ¤¤¤

Oivallinen onkimies-teoksellaan vuonna 1635 joutilaisuuskirjallisuuden ikoniksi ponnahtanut Izaak Walton saa johdatella meidät laulullaan kesämökkeilyn syvimmän olemuksen lähteille:

Näin paistaessa päivän tään, me kerjäläiset leikitään.

Ei viulu pidä puoliaan, kun meidän riemuräikät soi,

on meillä elo kuninkaan; se joka hetki ilon toi.

Syöt nukut, juot kun haluat ja mielin määrin vaellat.

                                       ¤¤¤

Norjalainen sosiaaliantropologian professori Thomas Hylland Eriksen pysäytti kirjoituksillaan ja mm. Helsingin Sanomien haastattelussa muutama vuosi sitten minut ja monet muut. Hän sanoi, että ihmiskunnan tuhoisin ongelma ei ole ilmastomuutos, velkakriisi eikä syrjäytyminen. Ongelma on hitaan ajan puute.

Itse kukin voi huomata, miten koko maailman sydämenlyöntien tahdittama internetissä vaeltelu koukuttaa ihmisen verkkojensa syövereihin – syvälle.

Silloin, kun ei lehtevän pihakoivun alle viritetyssä riippumatossa pysty kroonisen keskittymiskyvyn puutteen vuoksi lukemaan edes kirjoja, on sairastunut sivistyneen maailman akuuteimpaan neuroosiin.

                                       ¤¤¤

Ei Thomas Eriksenkään informaatioteknologian nopeutta vastusta. Asiat, mitkä voi tehdä nopeasti, on syytä tehdä nopeasti, mutta vähintään yhtä tärkeätä on vaalia vastapainoksi hidasta aikaa kuin uhanalaista luontoa

Allekirjoitan täysillä tutkijan näkemykset hitaan ajan vaalimisesta. Parhaimmat oivallukset ja luovat hetket syntyvät sohvalla joutilaana loikoillessa tai kauniina kesäpäivänä riippumatossa heinänkorsi suupielessä, kun valkeat kumpupilvet vaeltavat levollisina taivaan siniholvin alla.

                                          ¤¤¤

Maallinen onni-teoksellaan länsimaiset lukijat lumonnut kiinalaissyntyinen Lin Jutang lausuu oodinsa sohvallaloikoiluun… Makoilu on ideoita varten. Kirjailija saa enemmän ajatuksia artikkeleihinsa ja romaaneihinsa tässä asennossa kuin voisi saada istumalla itsepintaisesti pöydän ääressä aamut ja iltapäivät. Siinä, puhelinsoittojen ja hyvää tarkoittavien kyläilijöiden ulottumattomissa ja vapaana arkielämän tavallisista askareista, hän näkee elämän ikään kuin lasin tai helmikaihtimen läpi, ja runollisten mielikuvien kajo lankeaa todellisuuden maailman ylle ja elähdyttää sitä taianomaisella kauneudellaan…

Eikä tämä jouten oleilu, ja joutilaisuuden harjoitteleminen, ole vain kynäniekkoja varten.

                                          ¤¤¤

Norjalaistutkija muistuttaa, että ihminen on kiihdyttänyt vauhtiaan viimeisen parinsadan vuoden aikana lennättimen, höyryveturin, teollisen tuotannon, satelliittien, tietotekniikan ja viimeksi internetin avulla.

Tiedon määrä on kasvanut huikeisiin potensseihin, mutta tarjolla oleva aika pysynyt samana kuin kivikaudellakin. Nyt aikaan survotaan epätoivon vimmalla lisää tietoa, liikettä ja toimintaa, mitkä tilkkivät pienimmätkin rakoset ja hengähdystauot.

Yksittäinen, yhtäjaksoinen hetki lyhenee – ja aika lähestyy lopulta nollaa.

                                        ¤¤¤

Sosiaaliantropologia huolestuttaa käyttöön jäävän ajan laatu. Kehitys johtaa pätkäajatuksiin; pahimmassa tapauksessa fundamentaliseen, yksioikoiseen kiihkoon, sumeilemattomaan valehteluun ja mustavalkoisen propagandaan.

Joutilaisuudesta ja hitaasta ajasta luopuminen voi johtaa myös yhteiskuntaan, joka ihannoi hysteerisesti nuoruutta aivan.

Elämä on Thomas Eriksenin mukaan kypsymisprosessi, jossa opitaan ja kasvetaan. Levoton kulttuuri ei arvosta kypsyyttä eikä pitkää ikää. Koko ajan aloitetaan uusia projekteja, mutta vanhasta ei opita – eikä haluta oppia mitään. Pelkäämme tulla vanhoiksi, koska kaiken pitää olla tarjottimella tässä ja nyt.

                                           ¤¤¤

Joutilaisuuden hyvät puolet ovat olleet tiedossa iät ja ajat. Filosofi René Descartes oli nuoresta jesuiittojen oppilaasta lähtien totaalisesti joutilaisuuden lumoissa; vaikka opiskelijatoverit heittelivät kylmää vettä niskaan, hän jatkoi makeita uniaan.

Lopulta myönnettiin ilmeisen nerouden -  hän ratkoi vuoteessa loikoaessaan mutkikkaita matematiikan ongelmia - nojalla erivapaus nousta myöhemmin kuin muut.

Descartesille vuoteessa loikoilu ja ajattelu olivat ihmisenä olemisen syvintä ydintä: Cogito ergo sum, eli makaan vuoteessa ajatellen, siksi olen olemassa.

Kirjailija Oscar Wilde kirjoitti esseessään:…Toiminta on sellaisten ihmisten hätävara, joilla ei ole yhtään mitään tekemistä. Se perustuu mielikuvituksen puutteeseen. Sen on viimeinen mahdollisuus niille, jotka eivät tiedä miten unelmoida…

Mietiskelevä elämä, elämä jonka päämääränä ei ole tekeminen, vaan oleminen eikä pelkkä oleminen, vaan tuleminen – juuri tämän voi kriittinen henki antaa meille. Jumalat elävät näin…

                                          ¤¤¤

Tom Hodginson kirjoitti muutama vuosi sitten mehevän kirjan Joutilaisuuden ylistys. Hän kertoo hienosti flâneurin, joutilaan kävelyn periaatteesta, jota 1900-luvun filosofi Walter Benjamin kuvaili kilpikonnan kävelyttämiseksi.

Kurjat-romaanillaan menestykseen noussut Victor Hugo oli suuri vaeltelija, joka pyhitti vain aamut istumatyölle. Iltapäivisin hän suosi mm. omnibussien ylätasoja – noita ’liikkuvia parvekkeita’, joilta hän pystyi joutilaina aikoinaan havainnoimaan jättiläiskaupungin kuhinaa.

Hugo väitti, että Pariisin kuurouttava meteli sai hänessä aikaan saman tunnelman kuin meri.

                                      ¤¤¤

Ehkä me joutilaisuuden ylistäjät emme sentään onnistu toteuttamaan kirjailija Tom Hodginsonin ehdotusta heinäkuun ensimmäisen päivän kohottamista yleismaailmalliseksi joutilaisuuden päiväksi, jolloin kukaan ei tee työtä, vaan kaikki antautuvat syömään, juomaan, pitämään hauskaa ja – ennen kaikkea – nauttimaan elämästä.

                                      ¤¤¤

Vuonna 1936 koettiin Yhdistyneissä kuningaskunnissa mullistava tapaus, kun brittihallitus lukemattomien komiteoiden mietintöjen jälkeen sääti lain, joka pakotti työnantajat tarjoamaan työläisilleen yhden viikon loman vuodessa.

Siitäkös paikallisen huviyrittäjä Billy Butlin innostui rustaamaan riimit, jotka soitettiin radiosta loma-aikaan joka aamu:

Kierähdä vuoteesta aamulla, leveästi hymyillen hyvin huomenin.

Lähde ulos virnistäen, on alkamassa kirkas uusi päivä.

Herää auringon ja kukon tahdissa, kiekaise kukon mukana. Miten voisitkaan joutua harhaan? Jos hypähdät vuoteesta laulaen?

                                      ¤¤¤

Meillä on joutilaisuuden pyhä tyyssija lähempänä kuin arvaammekaan. Norjalainen Eriksen kiittää, että onneksi maapalloa on siunattu sellaisella keksinnöllä kuin pohjoismainen kesämökki.

Suomessa sauna rohkaisee parhaimmillaan hidastamaan oikein kunnolla.

Hitaus saa vallata mökillä ihmisen. Häntä ei määrää liikkeelle kello.

Izaak Walton runoili yli neljäsataa vuotta sitten Oivallisessa onkimiehessä:

On elämä ihmisen tuskien tie ja lyhyt kuin kupla se on.

Ja huolet ja askaret aikamme vie ja aherrus loppumaton.

Vaan tänään ei huoleta, kaunisko sää vai sadeko osamme lie.

Me laulamme, surut kun taaksemme jää;

vain onkia työnä on nyt.