torstai 19. joulukuuta 2013

Kymmenhaarainen joulukynttelikkö







Saaristomeren uloimman silmän, Utön majakkasaaren pyhäköstä loistaa tänäkin jouluna levollinen valo, kun kymmenhaaraisen hopeakynttelikön valkoiset vahakynttilät syttyvät ympärillä vellovan talvisen meren äärellä.

                                          ¤¤¤

Pieni kalliosaari, ihmisen kokoinen paikka; ympärillä aava meri ja taivas, jonka alla ensimmäisenä adventtina syttyvät ympäri kristikunnan kynttilät luomaan arjessaan tarpoville ihmisille toivoa ja joulun odotusta, kuin majakat merellä äärettömällä.
---
Joulun alla 1929 kolmimastoparkki Draken murskautui hyytävässä myrskyssä Utön edustalle. Kahdeksan läpimärkää merimiestä pelastautui 150 metrin päässä rannasta sijaitsevalle luodolle.
Utöstä nähtiin, miten miehet takertuivat epätoivoisesti toisiinsa etsimään lämpöä luihin ja ytimiin tunkevaa kylmyyttä vastaan. Myrskyn nostattama vesi huuhtoi vaahtopäinä kallioluotoa; tähän rajuilmaan ei yksikään pelastaja ei saarelta voinut lähteä.
Vuorokauden painajaisen jälkeen kaksi miestä lähti luodolta uimaan Utön rantaan. Nuori ja heiveröinen poika selvisi, vaikka jäinen myrsky jäädytti hänen päänsä suureksi, kohmeiseksi palloksi. Isokokoinen konemestari juuttui kivien väliin ja murskautui aallokossa.
Pelastajilla ei ollut vieläkään mitään asiaa merelle, mutta rannalle kyhättiin nopeasti laudoista risti ja tähti. Ne kertoivat luodolla värjötteleville karulla tavalla, miten merimiestovereille oli käynyt.
Meren vähän rauhoituttua utöläiset pääsivät vihdoin pelastamaan luodolle jääneitä. Kahdeksasta miehestä kolme oli paleltunut kuoliaaksi.

                                              ¤¤¤

Toisena adventtina syttyvät rauhan kynttilät ja kädet hiljentyvät rukoukseen. Rauhaa maailmaan; sovintomieltä; rauhoittumista ja levollista mieltä jokaiseen sydämeen.
---
Toisen maailmansodan rauhantekojen jälkeen alkoi kiivas jälleenrakennus ja tavarankuljetus. Amerikkalainen Rosie the Riveter eli suomennettuna Niina Niittaaja edusti propagandassa uuden uljaan maailman ronskeja laivanrakentajanaisia, joiden aherruksena syntyi jättimäisen jälleenrakennushankkeen aikana muiden muassa 147-metrinen höyrylaiva Park Victory.
Sotien jälkeen kivihiili oli Suomessa halkojen ohella elintärkeä polttoaine. Niin merikapteeni Allen Louis Zepp suuntasi s/s Park Victoryn monen tonnin hiililastissa joulun alla 1947 kohti Pohjolaa ja Suomea.
Alus ankkuroitui redille Utön ulkopuolelle jouluaaton jo hämärtyessä. Luotsi Nestor Lindström nousi pienten maininkien vanavedessä köysitikkaita pitkin laivaan.
Alkuperäisen suunnitelman mukaan Park Victoryn miehistön oli määrä ilahduttaa suomalaisia sotaorpoja joulupäivänä Helsingissä, mikä oli määränpää. Paketeissa oli kuutisenkymmentä villapaitaa, Amerikan herkkuja ja muita lahjoja.
Turusta tuli tieto, ettei hinausapua ole jouluaattona saatavilla, joten miehistö sopeutui viettämään jouluyön ankkurissa Utön edustalla. Hinaajaa tarvittiin turvalliseen matkantekoon rannikoilla sodan jälkeen raivaamatta jääneiden miinojen vuoksi.
Jouluillallisen ja kotiin Atlantin taakse lähetettyjen radioviestien jälkeen suurin osa miehistöstä meni yöpuulle hytteihinsä; komentosillalle jäi vain vahtiperämies; seuranaan taivaan tähdet ja mustana loiskuva meri.

                                          ¤¤¤

Iltayön aikana myrsky nousi kuin hiipien ja kohta vihurit ulvoivat yhdeksän boforin voimalla. Luotsi heräsi keskellä yötä, kun laiva keinui muurina ryöppyävässä lumituiskussa poikittain karilla. Irtosi kuitenkin hetken päästä; miltei heti perään alus vavahteli ankkuriketjun pettäessä. Höyrynpainetta ei tässä rytinässä ehditty nostamaan ja kun yksi kattila oli poissa pelistä; laiva lähti ajelehtimaan pimeään yöhön.
Jouluyön painajainen alkoi. Parin tunnin taistelun jälkeen aluksen höyrykattila räjähti karilleajosta saadun vuodon seurauksena. Park Victoryn kaiuttimet, tyfonit, pauhasivat keskellä 29 boforiksi yltynyttä rajuilmaa miehistölle laivanjättökäskyä.
Syntyi sekasorto; monet hyppäsivät suoraan laidan yli hyiseen mereen; yksi pelastusvene kaatui, toisen köydet takertuivat laskettaessa Park Victoryyn. Silloin kapteeni Zepp nousi takaisin laivaan ja irrotti sotkeutuneen köyden.
Konehuoneen kello pysähtyi aikaan 02.53 ja telegrammi asentoon: ¨täysillä taakse¨.
Laiva upposi parissakymmenessä minuutissa lähes viidenkymmenen metrin syvyyteen.
Jouluyön lumimyrsky kätki tuuleen huudetut rukoukset, hädän ja tuskan.
                                           ¤¤¤

Kolmantena adventtina syttyy todellisen rakkauden, uhrautuvan lähimmäisenrakkauden kynttilä.
---
Luonnonvoimien kanssa elämään sopeutuneet utöläiset näkivät mereltä ammutut hätäraketit.
Ensimmäiset pelastajat saapuivat yhteysvene SP39:llä Park Victoryn lähelle puoli viideltä jouluaamuna ja poimi kyytiinsä sekä luotsi Lindströmin että kapteeni Zeppin pelastusveneiden miehistön. Meren huuhtomalle kallioluodolle uineita ei pystytty auttamaan ennen kuin mantereelta hinattiin soutuvene.
Utössä palvelleet varusmiehet palelivat jouluaterian jälkeen parakissaan, koska tuuli tuiversi seinien raoista sisään niin että joulukuuseen kuivumaan ripustetut jalkarätit heiluivat.
Pelastustöíhin kesken unien komennetut muistelivat myöhemmin Turun Sanomien haastattelussa, että linnakkeella myrsky raivosi niin, ettei kävellen pysynyt pystyssä. Pelastajien oli kontattava rantaan.
Heittoliinan avulla pientä soutuvenettä kiskottiin luodon ja yhteysveneen välillä. Kylmissään ja jääkoppuraksi muuttuneiden vaatteiden keskellä kekona toisiaan lämmittävä ryhmä vaati saada ensimmäisenä turvaan 72-vuotiaan perämiehensä, vaikka hän oli jo eloton.
Linnakkeella miestä yritettiin elvyttää pitkään. Tuloksetta.
Merimiehiä vietiin saunaan lämpiämään ja öljyn tahrimia, tummaihoisia miehiä hangattiin puhtaaksi vähän liiankin kanssa; afrikkalaista geeniperimää kantaneita ei näillä leveysasteilla koskaan aiemmin ollut kukaan nähnyt.
Kapteeni Zepp muisteli vielä vuosien kuluttua hämmästellen utöläisten uhrautuvaisuutta. Vanha saaristolaismuija oli lämmitellyt hänen tunnottomaksi paleltuneita jalkojaan pitkät tovit reisiensä välissä.

                                              ¤¤¤

Neljäntenä adventtina joulu on jo ovella; pimeyttä valaisemaan syttyy ilon ja kiitollisuuden kynttilä; tuo armon valkokyyhky. Käy toive versomaan.
----
Park Victoryn 48-hengen miehistöstä palasi Atlantin taakse 38 merimiestä. Kymmenen ihmisen kohtalona oli hyytävä Itämeri.
Kiitoksena jouluyön pelastustoimista urhoolliset utöläiset saivat Amerikasta arvokkaan kunniataulun ja kuudenkymmenen kilon kahvisäkin, mikä oli sodanjälkeisessä Suomessa haluttua tavaraa.
Utössä pidettiin kuolleiden merimiesten muistoa rahaakin arvokkaampana. Iso osa kahvisäkistä myytiin ja rahalla ostettiin kymmenhaarainen kynttelikkö, jonka jokaiseen haaraan kirjoitettiin näille vesille jääneen merimiehen nimi.
Tänäkin jouluna kymmenen kynttilää syttyy vaatimattomassa puukappelissa. Valo heijastuu ikkunoihin, joista avautuu aava meri ja muistomerkki: risti ja tähti.
Risti mereen menehtyneiden muistoksi.
Joulun tähti sen vuoksi, että meillä yhä on toivoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti