Saaristomeren
uloimman silmän, Utön majakkasaaren pyhäköstä loistaa tänäkin jouluna
levollinen valo, kun kymmenhaaraisen hopeakynttelikön valkoiset vahakynttilät
syttyvät ympärillä vellovan talvisen meren äärellä.
¤¤¤
Pieni
kalliosaari, ihmisen kokoinen paikka; ympärillä aava meri ja taivas, jonka alla
ensimmäisenä adventtina syttyvät ympäri kristikunnan kynttilät luomaan arjessaan
tarpoville ihmisille toivoa ja joulun odotusta, kuin majakat merellä
äärettömällä.
---
Joulun
alla 1929 kolmimastoparkki Draken murskautui hyytävässä myrskyssä Utön
edustalle. Kahdeksan läpimärkää merimiestä pelastautui 150 metrin päässä
rannasta sijaitsevalle luodolle.
Utöstä
nähtiin, miten miehet takertuivat epätoivoisesti toisiinsa etsimään lämpöä
luihin ja ytimiin tunkevaa kylmyyttä vastaan. Myrskyn nostattama vesi huuhtoi
vaahtopäinä kallioluotoa; tähän rajuilmaan ei yksikään pelastaja ei saarelta
voinut lähteä.
Vuorokauden
painajaisen jälkeen kaksi miestä lähti luodolta uimaan Utön rantaan. Nuori ja
heiveröinen poika selvisi, vaikka jäinen myrsky jäädytti hänen päänsä suureksi,
kohmeiseksi palloksi. Isokokoinen konemestari juuttui kivien väliin ja
murskautui aallokossa.
Pelastajilla
ei ollut vieläkään mitään asiaa merelle, mutta rannalle kyhättiin nopeasti
laudoista risti ja tähti. Ne kertoivat luodolla värjötteleville karulla
tavalla, miten merimiestovereille oli käynyt.
Meren
vähän rauhoituttua utöläiset pääsivät vihdoin pelastamaan luodolle jääneitä.
Kahdeksasta miehestä kolme oli paleltunut kuoliaaksi.
¤¤¤
Toisena
adventtina syttyvät rauhan kynttilät ja kädet hiljentyvät rukoukseen. Rauhaa maailmaan;
sovintomieltä; rauhoittumista ja levollista mieltä jokaiseen sydämeen.
---
Toisen
maailmansodan rauhantekojen jälkeen alkoi kiivas jälleenrakennus ja
tavarankuljetus. Amerikkalainen Rosie the Riveter eli suomennettuna Niina
Niittaaja edusti propagandassa uuden uljaan maailman ronskeja
laivanrakentajanaisia, joiden aherruksena syntyi jättimäisen jälleenrakennushankkeen
aikana muiden muassa 147-metrinen höyrylaiva Park Victory.
Sotien
jälkeen kivihiili oli Suomessa halkojen ohella elintärkeä polttoaine. Niin
merikapteeni Allen Louis Zepp suuntasi s/s Park Victoryn monen tonnin
hiililastissa joulun alla 1947 kohti Pohjolaa ja Suomea.
Alus
ankkuroitui redille Utön ulkopuolelle jouluaaton jo hämärtyessä. Luotsi Nestor
Lindström nousi pienten maininkien vanavedessä köysitikkaita pitkin laivaan.
Alkuperäisen
suunnitelman mukaan Park Victoryn miehistön oli määrä ilahduttaa suomalaisia
sotaorpoja joulupäivänä Helsingissä, mikä oli määränpää. Paketeissa oli
kuutisenkymmentä villapaitaa, Amerikan herkkuja ja muita lahjoja.
Turusta
tuli tieto, ettei hinausapua ole jouluaattona saatavilla, joten miehistö
sopeutui viettämään jouluyön ankkurissa Utön edustalla. Hinaajaa tarvittiin
turvalliseen matkantekoon rannikoilla sodan jälkeen raivaamatta jääneiden
miinojen vuoksi.
Jouluillallisen
ja kotiin Atlantin taakse lähetettyjen radioviestien jälkeen suurin osa
miehistöstä meni yöpuulle hytteihinsä; komentosillalle jäi vain vahtiperämies;
seuranaan taivaan tähdet ja mustana loiskuva meri.
¤¤¤
Iltayön
aikana myrsky nousi kuin hiipien ja kohta vihurit ulvoivat yhdeksän boforin
voimalla. Luotsi heräsi keskellä yötä, kun laiva keinui muurina ryöppyävässä lumituiskussa
poikittain karilla. Irtosi kuitenkin hetken päästä; miltei heti perään alus
vavahteli ankkuriketjun pettäessä. Höyrynpainetta ei tässä rytinässä ehditty
nostamaan ja kun yksi kattila oli poissa pelistä; laiva lähti ajelehtimaan
pimeään yöhön.
Jouluyön
painajainen alkoi. Parin tunnin taistelun jälkeen aluksen höyrykattila räjähti
karilleajosta saadun vuodon seurauksena. Park Victoryn kaiuttimet, tyfonit,
pauhasivat keskellä 29 boforiksi yltynyttä rajuilmaa miehistölle laivanjättökäskyä.
Syntyi
sekasorto; monet hyppäsivät suoraan laidan yli hyiseen mereen; yksi
pelastusvene kaatui, toisen köydet takertuivat laskettaessa Park Victoryyn.
Silloin kapteeni Zepp nousi takaisin laivaan ja irrotti sotkeutuneen köyden.
Konehuoneen
kello pysähtyi aikaan 02.53 ja telegrammi asentoon: ¨täysillä taakse¨.
Laiva
upposi parissakymmenessä minuutissa lähes viidenkymmenen metrin syvyyteen.
Jouluyön
lumimyrsky kätki tuuleen huudetut rukoukset, hädän ja tuskan.
¤¤¤
Kolmantena
adventtina syttyy todellisen rakkauden, uhrautuvan lähimmäisenrakkauden
kynttilä.
---
Luonnonvoimien
kanssa elämään sopeutuneet utöläiset näkivät mereltä ammutut hätäraketit.
Ensimmäiset
pelastajat saapuivat yhteysvene SP39:llä Park Victoryn lähelle puoli viideltä
jouluaamuna ja poimi kyytiinsä sekä luotsi Lindströmin että kapteeni Zeppin
pelastusveneiden miehistön. Meren huuhtomalle kallioluodolle uineita ei
pystytty auttamaan ennen kuin mantereelta hinattiin soutuvene.
Utössä
palvelleet varusmiehet palelivat jouluaterian jälkeen parakissaan, koska tuuli
tuiversi seinien raoista sisään niin että joulukuuseen kuivumaan ripustetut
jalkarätit heiluivat.
Pelastustöíhin
kesken unien komennetut muistelivat myöhemmin Turun Sanomien haastattelussa,
että linnakkeella myrsky raivosi niin, ettei kävellen pysynyt pystyssä.
Pelastajien oli kontattava rantaan.
Heittoliinan
avulla pientä soutuvenettä kiskottiin luodon ja yhteysveneen välillä.
Kylmissään ja jääkoppuraksi muuttuneiden vaatteiden keskellä kekona toisiaan
lämmittävä ryhmä vaati saada ensimmäisenä turvaan 72-vuotiaan perämiehensä,
vaikka hän oli jo eloton.
Linnakkeella
miestä yritettiin elvyttää pitkään. Tuloksetta.
Merimiehiä
vietiin saunaan lämpiämään ja öljyn tahrimia, tummaihoisia miehiä hangattiin
puhtaaksi vähän liiankin kanssa; afrikkalaista geeniperimää kantaneita ei
näillä leveysasteilla koskaan aiemmin ollut kukaan nähnyt.
Kapteeni
Zepp muisteli vielä vuosien kuluttua hämmästellen utöläisten uhrautuvaisuutta.
Vanha saaristolaismuija oli lämmitellyt hänen tunnottomaksi paleltuneita
jalkojaan pitkät tovit reisiensä välissä.
¤¤¤
Neljäntenä
adventtina joulu on jo ovella; pimeyttä valaisemaan syttyy ilon ja
kiitollisuuden kynttilä; tuo armon valkokyyhky. Käy toive versomaan.
----
Park
Victoryn 48-hengen miehistöstä palasi Atlantin taakse 38 merimiestä. Kymmenen
ihmisen kohtalona oli hyytävä Itämeri.
Kiitoksena
jouluyön pelastustoimista urhoolliset utöläiset saivat Amerikasta arvokkaan
kunniataulun ja kuudenkymmenen kilon kahvisäkin, mikä oli sodanjälkeisessä
Suomessa haluttua tavaraa.
Utössä
pidettiin kuolleiden merimiesten muistoa rahaakin arvokkaampana. Iso osa
kahvisäkistä myytiin ja rahalla ostettiin kymmenhaarainen kynttelikkö, jonka
jokaiseen haaraan kirjoitettiin näille vesille jääneen merimiehen nimi.
Tänäkin
jouluna kymmenen kynttilää syttyy vaatimattomassa puukappelissa. Valo heijastuu
ikkunoihin, joista avautuu aava meri ja muistomerkki: risti ja tähti.
Risti
mereen menehtyneiden muistoksi.
Joulun
tähti sen vuoksi, että meillä yhä on toivoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti