Suloisen
suviajan iloksi sepittelen oodin joutilaisuudelle, tälle hupenevalle
luonnonvaralle.
Veikkaan,
että lähivuosina joutilaisuus brändätään ja henkilökohtaiset
joutilaisuusvalmentajat, personal trainerit, nousevat kehiin.
¤¤¤
Oivallinen onkimies-teoksellaan
vuonna 1635 joutilaisuuskirjallisuuden ikoniksi ponnahtanut Izaak Walton saa
johdatella meidät laulullaan kesämökkeilyn syvimmän olemuksen lähteille:
Näin paistaessa päivän tään, me
kerjäläiset leikitään.
Ei viulu pidä puoliaan, kun
meidän riemuräikät soi,
on meillä elo kuninkaan; se joka
hetki ilon toi.
Syöt nukut, juot kun haluat ja
mielin määrin vaellat.
¤¤¤
Norjalainen
sosiaaliantropologian professori Thomas Hylland Eriksen pysäytti
kirjoituksillaan ja mm. Helsingin Sanomien haastattelussa muutama vuosi sitten
minut ja monet muut. Hän sanoi, että ihmiskunnan tuhoisin ongelma ei ole
ilmastomuutos, velkakriisi eikä syrjäytyminen. Ongelma on hitaan ajan puute.
Itse
kukin voi huomata, miten koko maailman sydämenlyöntien tahdittama internetissä
vaeltelu koukuttaa ihmisen verkkojensa syövereihin – syvälle.
Silloin,
kun ei lehtevän pihakoivun alle viritetyssä riippumatossa pysty kroonisen
keskittymiskyvyn puutteen vuoksi lukemaan edes kirjoja, on sairastunut
sivistyneen maailman akuuteimpaan neuroosiin.
¤¤¤
Ei
Thomas Eriksenkään informaatioteknologian nopeutta vastusta. Asiat, mitkä voi
tehdä nopeasti, on syytä tehdä nopeasti, mutta vähintään yhtä tärkeätä on
vaalia vastapainoksi hidasta aikaa kuin uhanalaista luontoa
Allekirjoitan
täysillä tutkijan näkemykset hitaan ajan vaalimisesta. Parhaimmat oivallukset
ja luovat hetket syntyvät sohvalla joutilaana loikoillessa tai kauniina
kesäpäivänä riippumatossa heinänkorsi suupielessä, kun valkeat kumpupilvet
vaeltavat levollisina taivaan siniholvin alla.
¤¤¤
Maallinen onni-teoksellaan
länsimaiset lukijat lumonnut kiinalaissyntyinen Lin Jutang lausuu oodinsa
sohvallaloikoiluun… Makoilu on ideoita varten. Kirjailija saa enemmän ajatuksia
artikkeleihinsa ja romaaneihinsa tässä asennossa kuin voisi saada istumalla
itsepintaisesti pöydän ääressä aamut ja iltapäivät. Siinä, puhelinsoittojen ja
hyvää tarkoittavien kyläilijöiden ulottumattomissa ja vapaana arkielämän
tavallisista askareista, hän näkee elämän ikään kuin lasin tai helmikaihtimen
läpi, ja runollisten mielikuvien kajo lankeaa todellisuuden maailman ylle ja
elähdyttää sitä taianomaisella kauneudellaan…
Eikä
tämä jouten oleilu, ja joutilaisuuden harjoitteleminen, ole vain kynäniekkoja
varten.
¤¤¤
Norjalaistutkija
muistuttaa, että ihminen on kiihdyttänyt vauhtiaan viimeisen parinsadan vuoden
aikana lennättimen, höyryveturin, teollisen tuotannon, satelliittien,
tietotekniikan ja viimeksi internetin avulla.
Tiedon
määrä on kasvanut huikeisiin potensseihin, mutta tarjolla oleva aika pysynyt
samana kuin kivikaudellakin. Nyt aikaan survotaan epätoivon vimmalla lisää
tietoa, liikettä ja toimintaa, mitkä tilkkivät pienimmätkin rakoset ja
hengähdystauot.
Yksittäinen,
yhtäjaksoinen hetki lyhenee – ja aika lähestyy lopulta nollaa.
¤¤¤
Sosiaaliantropologia
huolestuttaa käyttöön jäävän ajan laatu. Kehitys johtaa pätkäajatuksiin;
pahimmassa tapauksessa fundamentaliseen, yksioikoiseen kiihkoon,
sumeilemattomaan valehteluun ja mustavalkoisen propagandaan.
Joutilaisuudesta
ja hitaasta ajasta luopuminen voi johtaa myös yhteiskuntaan, joka ihannoi hysteerisesti
nuoruutta aivan.
Elämä
on Thomas Eriksenin mukaan kypsymisprosessi, jossa opitaan ja kasvetaan.
Levoton kulttuuri ei arvosta kypsyyttä eikä pitkää ikää. Koko ajan aloitetaan
uusia projekteja, mutta vanhasta ei opita – eikä haluta oppia mitään. Pelkäämme
tulla vanhoiksi, koska kaiken pitää olla tarjottimella tässä ja nyt.
¤¤¤
Joutilaisuuden
hyvät puolet ovat olleet tiedossa iät ja ajat. Filosofi René Descartes oli
nuoresta jesuiittojen oppilaasta lähtien totaalisesti joutilaisuuden lumoissa;
vaikka opiskelijatoverit heittelivät kylmää vettä niskaan, hän jatkoi makeita
uniaan.
Lopulta
myönnettiin ilmeisen nerouden - hän
ratkoi vuoteessa loikoaessaan mutkikkaita matematiikan ongelmia - nojalla
erivapaus nousta myöhemmin kuin muut.
Descartesille
vuoteessa loikoilu ja ajattelu olivat ihmisenä olemisen syvintä ydintä: Cogito ergo sum, eli makaan vuoteessa
ajatellen, siksi olen olemassa.
Kirjailija
Oscar Wilde kirjoitti esseessään:…Toiminta on sellaisten ihmisten hätävara,
joilla ei ole yhtään mitään tekemistä. Se perustuu mielikuvituksen puutteeseen.
Sen on viimeinen mahdollisuus niille, jotka eivät tiedä miten unelmoida…
Mietiskelevä
elämä, elämä jonka päämääränä ei ole tekeminen, vaan oleminen eikä pelkkä
oleminen, vaan tuleminen – juuri tämän voi kriittinen henki antaa meille.
Jumalat elävät näin…
¤¤¤
Tom
Hodginson kirjoitti muutama vuosi sitten mehevän kirjan Joutilaisuuden ylistys. Hän kertoo hienosti flâneurin, joutilaan
kävelyn periaatteesta, jota 1900-luvun filosofi Walter Benjamin kuvaili
kilpikonnan kävelyttämiseksi.
Kurjat-romaanillaan
menestykseen noussut Victor Hugo oli suuri vaeltelija, joka pyhitti vain aamut
istumatyölle. Iltapäivisin hän suosi mm. omnibussien ylätasoja – noita
’liikkuvia parvekkeita’, joilta hän pystyi joutilaina aikoinaan havainnoimaan
jättiläiskaupungin kuhinaa.
Hugo
väitti, että Pariisin kuurouttava meteli sai hänessä aikaan saman tunnelman
kuin meri.
¤¤¤
Ehkä
me joutilaisuuden ylistäjät emme sentään onnistu toteuttamaan kirjailija Tom
Hodginsonin ehdotusta heinäkuun ensimmäisen päivän kohottamista
yleismaailmalliseksi joutilaisuuden päiväksi, jolloin kukaan ei tee työtä, vaan
kaikki antautuvat syömään, juomaan, pitämään hauskaa ja – ennen kaikkea –
nauttimaan elämästä.
¤¤¤
Vuonna
1936 koettiin Yhdistyneissä kuningaskunnissa mullistava tapaus, kun
brittihallitus lukemattomien komiteoiden mietintöjen jälkeen sääti lain, joka
pakotti työnantajat tarjoamaan työläisilleen yhden viikon loman vuodessa.
Siitäkös
paikallisen huviyrittäjä Billy Butlin innostui rustaamaan riimit, jotka
soitettiin radiosta loma-aikaan joka aamu:
Kierähdä
vuoteesta aamulla, leveästi hymyillen hyvin huomenin.
Lähde
ulos virnistäen, on alkamassa kirkas uusi päivä.
Herää
auringon ja kukon tahdissa, kiekaise kukon mukana. Miten voisitkaan joutua
harhaan? Jos hypähdät vuoteesta laulaen?
¤¤¤
Meillä
on joutilaisuuden pyhä tyyssija lähempänä kuin arvaammekaan. Norjalainen
Eriksen kiittää, että onneksi maapalloa on siunattu sellaisella keksinnöllä
kuin pohjoismainen kesämökki.
Suomessa
sauna rohkaisee parhaimmillaan hidastamaan oikein kunnolla.
Hitaus
saa vallata mökillä ihmisen. Häntä ei määrää liikkeelle kello.
Izaak
Walton runoili yli neljäsataa vuotta sitten Oivallisessa
onkimiehessä:
On
elämä ihmisen tuskien tie ja lyhyt kuin kupla se on.
Ja
huolet ja askaret aikamme vie ja aherrus loppumaton.
Vaan
tänään ei huoleta, kaunisko sää vai sadeko osamme lie.
Me
laulamme, surut kun taaksemme jää;
vain
onkia työnä on nyt.
