Kultakimpale Brad de Veluwe
Sipoolaisen Ingmanin perheen kultakimpaleesta,
Suomessa syntyneestä nelivuotiaasta oriista Brad de Veluwesta nousee 1970-luvun
tähteä Charme Asserdaliakin kirkkaampi komeetta maailman raviradoille. Jos
Luoja suo.
¤¤¤
Olen
käynyt parinkymmenen vuoden aikana lukemattomat kerrat juttelemassa gozolaisten
hevosten kanssa aitauksen kulmassa; ne ymmärtävät suomea aivan puhtaasti; minäkin
ymmärrän maltankielellä lausutut hörähdykset ilman tulkkia.
Yhdessä
sitten palaverin päätteeksi nyökkäämme molemminpuolisen ystävyyden merkiksi.
¤¤¤
Joka
väittää, ettei hevosella ole tunneälyn lahjakkuutta, valehtelee.
Luin
Suomen Kirjallisuuden Seuran (SKS) keräämästä aineistosta aikapäiviä sitten
jutun sotahevosesta, joka vahvistaa väittämän todeksi.
Pataljoonan
huollossa palveli Rajavartiosto 3:n vakinaiseen hevoskantaan kuulunut polle,
joka nurkumatta kiskoi soppatykkiä rankkojen hyökkäysvaiheitten lävitse.
Melskeen
keskellä tämä hevonen oli oppinut testaamaan valtion hevoselle kuuluvan suurimman
sallitun kuorman painon kymmenen kilon tarkkuudella - nojailemalla aisoihin.
Jos
kuorma ylitti 10-20 kiloa suurimman sallitun painon eli 250 kg, hevonen istui
aisojen väliin eikä liikahtanutkaan ennen kuin paino kevennettiin
neljännestonniin.
Jotkut
tunnevammaiset hevosmiehet työnsivät palavia tuohikäppyröitä eläimen hännän
alle, että ylikuorman veto maittaisi; vastineeksi tuli tuima potku
takakavioista.
Jos
hevonen totesi pienessä testinykäisyssään, ettei kuorma ylittänyt valtion
normeja, se palveli nöyrästi ohjastajaa.
¤¤¤
Tämä
Brad de Veluwe on hevonen, jonka kanssa haluaisin vaihtaa pari sanaa elämästä
ja juoksemisesta.
Toinen
hevonen, jonka kanssa haluaisin myös vaihtaa pari valittua sanaa, nelistää jo
ikivihreillä laitumilla.
Hän
oli kuumaverinen tamma Miss Funny, jonka ypäjäläinen championi Kari Haimi antoi
ratsastettavakseni 1970-luvulla; ja joka pudotti minut perslihat edellä
puolikiviseen tantereeseen noin minuutin kuluttua.
Eikä syy ollut hevosen. Mutta silti.
¤¤¤
Ei
valtalehti Helsingin Sanomat aivan suotta nelivuotiaiden Suomessa syntyneiden
lämminveristen Derbyn alla hehkutellut Brad de Veluwea ja vertaillut
pikajuoksun valtiaaseen Usain Boltiin. Satatuhatta euroa kilahti nauramalla
Ingmanien kaurarahastoon.
Lastenklinikan
kummit saavat tänä vuonna 10 000 euroa Brädin juoksemista voitoista ja
ensi vuodesta lähtien kolme prosenttia. Maailman arvostetuimpien
ravikilpailujen joukkoon rankattu Elitloppet tarjoaa miljoonan euron
voittopotin ensi keväänä.
Suomalaishevosella
on jälleen mahdollisuus tehdä historiaa isolla alkukirjaimella. Vuosituhannen
alussa tällainen mahdollisuus oli myös, mutta silloinen tähti BWT Magic ontui,
sattuneesta syystä, maaliin.
Hattua
pitää nostaa meijerinsä ruotsalaisille myyneille Ingmaneille. Yli jäävät
taskurahat voisi paljon pahemminkin hassata.
¤¤¤
Hevosten
kohtelussa, ainakin huipputasolla, on menty huima harppaus eteenpäin. Ingmanit
ja hevosen valmentaja Tuomas Korvenoja ovat hevosensa arvoisia ihmisiä. Näin
uskon, näin toivon, näin luotan.
Elokuun
viimeisessä Hevosurheilulehdessä Brädin huoltaja, maineikkaan hevosmiehen
Heikki Korven (Charme Asserdalin ohjastaja) poika Marko Korpi kertoi
kultakimpaleensa ruokailusta.
Vuorokauden
ruokasatsi sisältää noin kahdeksan litraa väkirehua. Timotei-heinää hevonen saa
maistella, mutta vihreän ruohon ääreen laitumelle tätä ihme-eläintä ei
päästetä. Viihtyy kuulemma hyvin omassa hiekkatarhassaan.
¤¤¤
Brad
de Veluwen tekemä maailmanennätys lupaa osaltaan vaikka mitä. Missä lähestyy
eläimen suorituskyvyn raja?
Erkki
Vettenniemi kirjoitti mainiossa kirjassaan (Suomalaisen
urheilun synty. SKS 2008), että viime kädessä kaksi- ja nelijalkaisten
kilpailut erottaa toisistaan vapaaehtoisuus.
Ihmisjuoksija
(antaa) kurittaa ruumistaan ilman näkyvää pakkoa; hän on ’vapaaravuri’. Hevonen
ei taas ole toistaiseksi uhrannut yhtään ajatusta rotunsa urheilulliselle
jalostamiselle.
Erno
Paasilinna kirjoitti aikoinaan, että ¨hevosen
vapaus loppui siihen, kun ihminen tuli sen elämään.¨
Theodore
Cook sanoo hevoskilpailujen historiassaan, että ¨Mikäli hevosilta ei olisi evätty puhekykyä, saisimme epäilemättä
kuulla nelijalkaisilta ystäviltämme hyvin kiinnostavia näkemyksiä nykyajan
kilpajuoksujen suhteen.¨
Hevosten
kilpailuttaminen alkoi, jatkui ja tulee tyrehtymään ihmisten toimesta.
Modernin
urheilun suurin vaikenija ei ole Paavo Nurmi.
Hän
on hevonen, maailman ensimmäinen kilpajuoksija.
Copyright:
Jorma Marttala
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti